Nyt pieni ja pikainen Tyyne-päivitys, muihin aiheisiin palaan myöhemmin.

Kaksi kuukautta tuli ikää täyteen pari päivää sitten. Ja kahden kuukauden neuvolakäynti oli eilen. Siitä nyt ei mitään ihmeellistä kerrottavaa ole. Suunnilleen samat teksit tuli neuvolakorttiin kuin kahdella edelliselläkin kerralla. Kasvaa hienosti rintamaidolla. Tyytyväinen, hyväihoinen tyttö. Hymyilee vastavuoroisesti. Katsoo tarkkaan kun vieraat kasvot. Ja sitä rataa. Eli normaalia vauvan elämää ja kasvamista. Hiukan vatsavaivoja on välillä, mutta sehän on myös normaalia vauvan elämää.

Uutena tuli tällä kertaa Rotavirus-rokote. Se ei ollut piikki vaan annettiin suun kautta. Saatiin kehotus olla syömättä vauvan kakkaa seuraavaan viikon aikana. Onneksi viikko on lyhyt aika ;D

Niin ja kahden kuukauden mitat: pituus 58.3 cm, paino 5810 g.

Eilen helmikuun viimeisenä päivänä meillä vietettiin ristiäisiä. Hassua tuo juhliminen. Ensin aamulla järjestellään paikkoja, tehdään viime hetken koristeluja leipomuksiin, pikaimuroidaan ja putsataan ylimääräiset tavarat kaappeihin. Sitten muutaman tunnin juhla. Sen jälkeen taas järjestellään paikkoja, pikaimuroidaan ja siirretään ne tavarat pois kaapeista. Eilisistä juhlista muistuttaa enää kukkakimput ja vauvan saamat lahjat. Ja jääkaapin täydeltä vaaleanpunaisia herkkuja. Että tervetuloa meille tänään tai huomenna. Tarjolla on muutakin kuin kahvia.

Juhlissa parasta on hyvä seura, herkut ja se kun saa pukeutua juhlavaatteisiin. Tai oikeastaan se kun saa pukea lapset juhlavaatteisiin. Niin hienoiksi.

Vauvan nimen arvailu meni monilta aika pieleen. Pahoittelen sitä k-kirjaimen aiheuttamaa sekaannusta. Ei tullut Kerttu Kaarinaa. Tai mitään muutakaan k-alkuista nimeä. Se k-kirjain tarkoitti ja tarkoittaa ihan oikeasti vain k niin kuin keittiö.

Tytön nimi on ollut valmiina jo yli kaksi vuotta. Eikä sitä miksikään muutettu. Ei oikeastaan edes harkittu muuttaa. Kun niin kovasti siitä tykättiin. Ja tykätään edelleen. Tytöstä tuli Tyyne Vieno Vilhelmiina.

Kiitos paljon kommenteista. Raskas viikonloppu on nyt takana. Siitä selvisin kun on onneksi ystävät ja sukulaiset, oma perhe ja tärkeä ja rakas veli. Ja etenkin onneksi on nuo lapset, jotka pitävät elämässä välillä vähän turhankin kovaa vauhtia.

Ja se nuorempi lapsi on huomenna keskiviikkona jo kuukauden ikäinen. Voi voi. Ja ennen kuin huomaankaan se pääsee ripille.

Mutta jos nyt ensin yrittäisin järjestää ne ristiäiset. Päivämäärä on jo sovittu ja kellonaika. Kummit on selvillä. Kastemekko valmiina. Nimi tiedossa. Kynttilänjalkakin on jo hankittu hyvissä ajoin. Samanlainen kuin Toivolla, mutta tietty oma sinne omaan muistojen laatikkoon. Eikä se tällä kertaa aiheuttanut harmaita hiuksia - kuten edellisellä kerralla. Tarjoilu on vielä miettimättä. Kukat tilaamatta. Mutta apua on nyt tarjottu niin monelta taholta, että saatan itse vain lepäillä ja katsoa kun muut järjestää, leipoo ja laittaa, siivoaa ja puunaa, raataa ja kiillottaa hopeita.

Vauvalla oli tänään yksikuukautisneuvola. Painoa on nyt 4975 g ja pituutta 55 cm. Painoa on tullut kuukaudessa 1,8 kg ja neuvolan täti neuvoikin tyttöä syömään hiukan vähemmän. Painokäyrä menee siis tämänkin vauvan kohdalla kohtisuoraan eli ei ollenkaan tasaisesti käyrällä. Vaan onhan se kiva, että maitoa riittää ja vauva kasvaa. Toki olisi mukava, että sitä maitoa tulisi vauvan imiessä vain siitä rinnasta mistä imetän. Tai että sitä tulisi yleensäkin vain silloin kun imetän.

Silmät on vauvalla pari päivää rähmineet ja saatiin resepti silmätippoihin. Tuo taitaa olla vauvoilla ihan yleistä. Muuten kaikki onkin ihan kunnossa.

Niin ja ensimmäiset hymytkin on jo nähty. Pitäisi nyt päivystää kameran kanssa, jotta saataisiin niitä ikuistettua.

Aivan mahtavaa on nyt se, kun pakkanen on hellittänyt niin paljon, että olen päässyt vauvan kanssa ulos. Perjantaina tein pikkuriikkisen lenkin Toivon kanssa, eilen lumitöitä Toivon kanssa vauvan nukkuessa vaunuissa, tänään pienen lenkin vauvan kanssa ja lumitöitä Toivon kanssa.

Vaikka tuntuu tylsältä pukea paljon päälle usealle ja ulkoilu on vain puolen tunnin mittainen, niin kyllä se silti on kannattaa. Ja viikon päästä saadaan olla ulkona jo tunti.

Lunta satoi tänään reippaasti ja Toivo oppi ottamaan kielellä suuria lumihiutaleita suuhunsa. Ja muutenkin syömään lunta. Kielsin kyllä syömästä keltaista lunta. 

Ulkona on mukavaa.

Olin myös varustautunut ulkoiluun uusin asustein.

Hassu valkoinen baskeri

Lanka: Novita Huopanen. 100% villa. Kulutus 140 g.

Koukku no 10.

Ohje: Novita Syksy 2008, no 8.

Baskeria on aloitettu virkkaamaan jo ehkä lokakuussa. Motivaatio hävisi ja palasi noin viikko sitten. Valmista tulikin sitten yllättävän nopeasti.

Mutta ikinä ei pidä sanoa ei ikinä. Olin päättänyt, etten tee mitään suuremmilla puikoilla tai koukuilla kuin 6. Ja nyt tein kympillä. Oli kyllä tosi hankalaa ja vaikeaa. Että taas voin sanoa, etten ikinä enää tee suuremmilla puikoilla tai koukulla kuin 6.

Ohjeessa taidettiin suositella koukkukokoa no 8 ja tästä tulikin todella jättiläinen kympin koukulla. Mutta se vanutettiin pesukoneessa 60 asteessa. Ja vanui jopa liian hyvin. Jouduin leikkaamaan reunan pois, että mahtui päähän. Mutta siitä tuli kyllä minusta oikein hyvä näin ja olisi reunoineen ollutkin liian korkea. Tykkään tuosta leikatusta rouheasta reunasta.

Vanumisen jälkeen eli tasaisuuteen tai epätasaisuuteen en ole kovin tyytyväinen, mutta koska hattu on muuten kiva ja sopiva, aion sitä käyttää.

Palmikkolapaset

Lanka: Yliristniemen villalanka. 100% villa. Kulutus 100 g.

Puikot no 3.5.

Ohje: Ullaneule/Karismalapaset.

Lapaset on tehty kolmessa erässä: aloitettu kotona illalla telkan ääressä, jatkettu terveyskeskuksessa lääkärille jonottaessa ja saatettu valmiiksi sairaalassa ennen ja jälkeen vauvan syntymän.

Malli on kiva ja jopa niin kiva, että tein ensimmäisen lapasen kahteen kertaan. Harmittaa tuo purkaminen, mutta olisi pitänyt sitä peukalon aukkoa sovittaa heti, niin olisi välttynyt koko lapasen purkamiselta. Näissä lapasissa on peukaloaukon lisäykset ja kärkikavennukset tehty oman ohjeen mukaan, sillä en saanut siistin näköistä/sopivan kokoista varsinaisen ohjeen mukaan tehden. Mallista tykkään ja ehkä teen vielä toisetkin tätä lajia.

Lanka on ihanaa viime SNY-kierroksella saatua aitoa ja oikeaa villalankaa. Tykkäsin kovasti sitä neuloa, vaikka jännitti, että riittääkö se. Ja kyllä riitti. Lankaa jäi tähteelle parisen metriä. Kiitos langasta Sanni :)

Näiden valmistuttua olen pysynyt hyvin tavoitteessani kuluttaa tämän vuoden puolella lankaa kuusi kiloa. Eli puoli kiloa kuukaudessa. Se ylittyi hienosti tammikuussa. Mutta vuotta on vielä 11 kuukautta jäljellä. Mies palaa huomenna töihin eli minä jään kotiin ja opettelen uutta arkea kahden lapsen kanssa. Voi olla ja onkin niin, että tahti hidastuu ja reilusti.

Mitään uutta en ole aloittanut baskerin valmistumisen jälkeen. Nyt en vain oikein tiedä mistä jatkaisin. Olenkin välipalaksi virkkaillut isoäidin neliöitä. Tämäkin projekti on ollut kesken jo yli vuoden ja melkein siitä onkin se vuosi kun viimeksi näitä tein. Enää puuttuu jotain 50 palaa. Tavoitteena on tehdä ainakin pala viikossa. Jos pysyn tavoitteessa, saan tämän valmiiksi vuoden sisällä. Todennäköisempää on se, että tämä valmistuu viiden vuoden sisällä.

Muita keskeneräisiäkin olisi. Sukat: Ei nappaa. Polvisukat: Aloitettu lapasten kanssa samoihin aikoihin. Näistä voisin vaikka jatkaa. Villatakki: Kesken ollut kohta vuoden. Ei nyt oikein kiinnosta tämäkään, vaikka tavoitteena on saada tämän vuoden puolella valmiiksi. Myssy: Menee purkuun heti kun jaksan sen purkaa. Toppi: Odotan edelleenkin vatsan vetäytymistä/painon putoamista ennen kuin jatkan tätä.

Nyt kuitenkin menen juomaan lasin vettä ja sen jälkeen selaan viimeisimmän Novitan. Ellei joku pieni ihminen halua jotain muuta.

Kiitos paljon osanotosta. Asiat ovat jo lähteneet rullaamaan eteenpäin äidin osalta. Mutta niin surullisesti kuin vuoden ensimmäinen viikko alkoikin - oli viikon päätös ihana.

Meille tuli olo-ilo, vauvapullukkaa muutama kilo. Se nauraa pelkillä ikenillä ja tarttuu tukkaan hyppysillä.

Meille tuli ilo-olo, oma talvipesäkolo. Siellä ollaan tällä hetkellä, maitotien eväsretkellä.

Kirjasta Puolukkavarvas.

Lauantaiaamuna tuli lapsivedet. Sairaalaan. Siellä koko pitkä päivä. Ei halunnut syntyä laskettuna päivänä vaan sinnitteli puolen yön yli. Vaikka synnytys oli pitkä, kesti ponnistusvaihe jotakin neljä minuuttia. Ja sieltä se tuli. Napanuora kahteen kertaan kaulan ympärillä ja kahteen kertaan vartalon ympärillä ja sellaisessa solmussa, ettei kukaan paikalla olleista neljästä kätilöstä ollut koskaan nähnyt. Käskivät miehen kuvaamaankin sen. Kuvaa siitä verisestä klöntistä en nyt kuitenkaan tänne laita, vaikka hienoltahan se tuntui kun vauva oli jo kohdussa aloittanut neulomisharrastuksen.

Tyttö syntyi 100110 klo 0.25. Painoa 3120 g. Pituutta 49 ja puoli senttiä. Peikkotukka.

Sairaalassa olin synnytyksen jälkeen vielä kolme päivää, koska vauvalta löydetiin sydämestä sivuääni. Mikä sitten onneksi todettiin vain vastasyntyneillä avoinna olevaksi ductukseksi, joka meni tällä vauvalla umpeen vain hiukan viiveellä.

Pahinta siellä sairaalassa olemisessa oli tietenkin ero Toivosta. Kun oli ensimmäistä kertaa tällaista yön yli laatua olevaa. Ja vielä useamman yön. Vaikka sairaala oli kieltänyt synnyttäneiden osastolla vierailut, sai siellä onneksi käydä lapsen isä ja sisarukset. Se lievitti hiukan tuskaa.

Toivon suhtautuminen uuteen tulokkaaseen on vielä hakusessa. Silittelee päätä ja ihastelee pieniä sormia. Tulee murheelliseksi kun vauva itkee. Samalla on hyvin mustasukkainen. Äiti ei kuuluu pontevasti kun aloitan imettämään vauvaa. Silti käy kesken imetyksen useita kertoja halaamassa minua ja silittämässä vauvaa ja antamassa pusuja kummallekin. Odottaa vauvasta leikkikaveria, mutta vauva ei kun sanon vauvan lainaavan sitten Toivon leluja.

Vaaleanpunaisen hyökkäyskin meille on jo alkanut. Tosin vielä aika hillitysti.

Olo on menetyksestä huolimatta nyt onnellinen. Meillä on suloinen ja hyvin Toivon näköinen Tyttö. Ja niin pieni isoveli - ihan vauva vielä sekin. Maidon tuoksua. Vauvan tuoksua. Vauvan kakan tuoksua. Sen isommankin vauvan kakan hajua tuoksua. Ja nyt joku pystyy pesemään omat varpaat. Ja syö parin minuutin päästä homejuustoa.