Lauantaina oli siunaustilaisuus ja kaunis muistotilaisuus. En saanut luettua isälle muistokirjoitusta haudalla. Ääni ei vain tullut suusta vaikka kuinka yritin. Mies onneksi auttoi. Raskas päivä oli ja vielä seuraavakin. Sunnuntaina käytiin kirkossa ja vielä kaksi kertaa hautausmaallakin. Ontto olo on nyt.
Mutta koska isä oli älyttömän huumorintajuinen mies - sellainen hyvän tilannetajun omaava ja aina vitsejä ja huumoria viljelevä mies niin voin hyvällä omallatunnolla kertoa yhden muistotilaisuudessa tapahtuneen hauskan jutun.
Pappi kysyi vierailta, että onko joukossa ketään, joka voisi aloittaa virren laulamisen kun hän ei osaa itse laulaa. Mun veljen 5-vuotias poika ihmetteli siihen kovaan ääneen 'Pappi ei osaa laulaa' ja nauroi päälle. Kyllä se aika paljon hilpeyttä herätti. Pappi nauroi, että valitukset voi tehdä Jumalalle.
***
Muuten viikko meni omia raiteitaan. Vähän puutarhatöitä, vähän kotitöitä, vähän kaupoissa kiertelyä, vähän jäätelön syömistä, vähän neulomista. Ja yhtenä sadepäivänä laitoin eteiseen tavarat paikoilleen. Eteinen on ollut myös remontissa lattian osalta. Nyt on uuden lattian lakka kovettunut jo yli tarpeelliset kaksi viikkoa ja laitettiin huonekalut paikoilleen. Tyhjältä näytti ensin.
Oli mukava laittaa puhtaat verhot ja matot paikoilleen. Ja siirtää talvitakit kaapista pois. Kyllä kai ne nyt jo tähän aikaan voi laittaa kesäsäilöön?
Tumma kuva, mutta näyttää ainakin kalustetulta.
Alma kurkki hermostuneena kuistin kaiteelta. Ulko-oven kai pitäisi olla aina auki, ettei tarvitsisi kerjätä sisälle pääsyä. Ja valokuvaaminen tietysti ärsytti vielä lisää. Siksi noin äkäinen ilme.
Koska nämä mun päivitykset näyttävät tulevat aika harvakseltaan voisin jopa uskaltaa luvata ensi kerraksi jotain valmista neuletta näytille. Rohkea lupaus.
Kommentit