Ihan ensin kiitos paljon kivoista kommenteista. Arpajaislootaan, tuunauslootaan ja pariin muuhunkin lootaan :D Monelle haluan kommentoida takaisin, mutta nyt en malta millään istua netissä kauan, joten palaan kommentoimaan myöhemmin.

Syynä hätäisyyteen on se, että huomenna kun raskauden kestossa tulee täyteen viikkoja 37 menen keskussairaalaan ja synnytys käynnistetään. Ja hätäinen olen tietysti siksi kun jännitän, enkä nyt tällä hetkellä juuri pysty keskittymään oikein mihinkään.

Perjantaina lääkäri teki käynnistyspäätöksen ja tämän viikonlopun ajan onkin ollut kovin paljon mielessä tuo maanantai. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat ajatukset ovat pyörineet päässä. Ja erityisen paljon vauva. Synnytyksen käynnistämisen syynä on se, että vauva on pieni ja kasvu hidasta. Käyrissä kyllä pysytään, mutta mennään siellä alarajalla. Ja minun omat perussairaudet (nivelreuma ja verenpainetauti) huomioiden tehtiin tämä päätös synnytyksen käynnistämisestä. Vauva liikkuu hyvin vilkkaasti ja istukan virtaukset on hyvät eli mitään syytä huoleen ei kuulemma ole. Mutta totta kai olen vähän huolissani. Ja niin kai pitääkin olla.

Yhtäkkiä tuntuu, että nyt jäi moni asia kesken. Vaikka todellisuudessa kaikki on jo aivan valmista. Mutta ehkäpä se keskeneräisyyden tunne on lähinnä pelkoa tulevasta. Ja pelkoa vauvan hyvinvoinnista. Siis todellisuudessa kaikki muu on valmista paitsi minä ja mies.

Vähän tulee myös haikea olo siitä, että raskaus päättyy. Vaikka vatsa on monesti tiellä ja olo hankala niin silti tästä jää jotakin kaipaamaan. Ainakin sitä vatsansisäistä myllerrystä ja liikehdintää. Ja tunnetilaa. Ja ehkä jopa paria mammavaatettakin vaikka näitä samoja on jo melkein kyllästymiseen asti saanut käyttää. Ja erityisen paljon tietysti sitä, että sai olla tekemättä joitakin asioita. Kuten kissojen hiekkalaatikon siivousta. Tai huonekalujen nostamista. Ja sellaisia juttuja.

Blogin synttäriarpajaiset ovat edelleen käynnissä elämäntilanteen muutoksesta huolimatta. Osallistumisaika vain pitenee eli tuonne voi jättää kommenttia niin kauan kauan kun seuraava päivitys tulee.

Palaan asiaan kun pystyn, ehdin, jaksan, voin. Toivottavasti paluu tuo mukanaan iloisia uutisia.