Tässä seuraa sekavia ajatuksia ja kirjoituksia. Siis hyvin sekavia. Ja kuvia. Aika paljon liikuttuneessa mielentilassa olevalta äidiltä.

30.10.2007 klo 14.31 syntyi meille pieni poika. Pieni Hieno Mies.

Tiesin, että rakkauden tunne vauvaa kohtaan on hyvin suuri hänen synnyttyään. Sitä en voinut kuitenkaan ikinä enkä koskaan kuvitella, että tunteet ovat näin voimakkaat. Tässä olotilassa ja onnessa haluaisin olla koko lopun ikäni. Ja ehkä saan myös ollakin. Niin toivon.

Vauvan syntymäpaino oli lopulta suurempi kuin oli arvioitu eli 2190 g. Pituutta huikeat 44 cm. Eikä kotona ollut ainuttakaan sopivan kokoista vaatetta. Edes sinne päin kokoista. Kaupastakin oli loppunut kun mies kävi kysymässä. Niitä kuulemma ostettiin nuken vaatteiksi.

Maanantaina aloitettu synnytyksen käynnistys ei tuottanut vielä toivottua tulosta, mutta tiistaina sitten alkoi tapahtua. Klo 9.00 aamulla kalvo puhkaistiin ja siitä se lähti. Hurjan jännittävä tapahtuma. Ja ihana. Neuvolan perhevalmennuksessa minut oli hyvin aivopesty siihen, että kaikki kipu on positiivista kipua ja vie asiaa eteenpäin. Ja niinhän se olikin. Positiivista kipua. Ainakin liian suuren ilokaasuannoksen hengittäminen aiheutti niin kovan naurukohtauksen, että vauvan sydänäänikäyrää mittaava laite ilmoitti naurun hetkellä häiriötä.

Koska pojan syntymäpaino oli noinkin pieni, hän joutui keskolaan pariksi ensimmäiseksi vuorokaudeksi tarkkailuun. Kaikki oli ja on kuitenkin hyvin. Paitsi se ikävä kun vauvaa ei saanut heti vierelle. Se oli aika raastavaa.

Sairaalassa oltiin viikon verran eli tiistaina kotiuduttiin. Ja hyvin on meillä alkanut kotielämä sujumaan. Tänään kävi neuvolan terveydenhoitaja punnitsemassa vauvan. Paino on edelleen nousussa. Se on hyvä se. Enää on odotettava 740 g, että päästään pojan kanssa ulos. Siihen menee vielä muutamia viikkoja. Kotona on kuitenkin ihan hyvä olla.

Muutama asia mitä olen miettinyt. Ihan käytännön juttuja. Vähän sellaisia äidin juttuja.

Äidinmaito. Paita kastuu heti kun ajattelenkin vauvaa. Ja sitten kun vauva herää. Siinä vaiheessa paita on jo alushousujen reunaan asti märkä. Ja tarpeeksi kun odottaa on polvetkin kastuneet. Miksei kukaan kertonut, että sitä maitoa voi tulla niin paljon? Olen maitokone. Mutta hyvä on, että maitoa tulee. Saa poika ruokaa. Vaikka täytyy myöntää, että silti odotan innolla sitä hetkeä kun rinnat ovat taas kokoa kuppi A. Vaikka kärpäslätkämuodossakin. Siihen asti imetystä ja lypsämistä.

Victoria Beckhamin vatsa. Oma vatsa on iso edelleen. Sitä en kuitenkaan ihmettele vaan sitä, että miten ihmeessä Victoria tekee sen. Siis sen, että viikon päästä synnytyksestä vatsaa ei ole vaan napa on kiinni jo selkärangassa. Oma maha ei kuitenkaan enää häiritse. Nyt pystyy sentään sitomaan kengännauhat ja pesemään varpaat ja nojaamaan tiskipöytään ja kaikkea muutakin mitä ei voinut viime aikoina tehdä. Ja taas saa syödä homejuustoa.

Äitiyspuserot. Odottaessa mietin useasti sitä, että miksi kaikissa mammapuseroissa on kamalan isot kaula-aukot. Siis sellaiset, että rinnat melkein tulevat siitä aukosta itsestään ulos. Nyt en ihmettele enää. Mahtuu edelleen hyvin päälle vatsan kohdalta ja saa sen rinnan sieltä isosta kaula-aukosta hyvin imetykseen. Loistavia puseroita!

Täysimetys. Olin toivonut, että saisin imettää vauvaa heti alusta ja sen kuusi kuukautta mitä on suositeltu. Toisin kävi. Vaikka maitoa tulee ei poika pysty eli jaksa imeä vielä tarpeeksi. Siksi lypsän ja annan osan maidosta pullossa. Vielä. Imetys on jo onneksi alkanut sujua päivä päivältä paremmin eli josko siitä pullosta pääsisi kohta eroon. Paitsi että. Lastenlääkäri sanoi, että vauvalle pitää kolmen kuukauden iässä alkaa antamaan jo velliä. Kun on vielä niin pieni. Se siitä kuudesta kuukaudesta sitten.

Niin ja vielä. kiitokset kaikille tsempistä ja kommenteista. Niitä en ole päässyt itse lukemaan ennen kuin tänään. Mutta mies toi aina sairaalaan terveisiä tietokoneelta. Lämmitti kovasti mieltä. Kiitos. Arpajaiset ovat edelleen käynnissä. Palaan kommentoimaan ja järjestämään arpajaiset ja lukemaan blogit kunhan tästä vähän voimistun. Aika väsynyt on olo vielä. Mutta kuten varmaan arvaatte. Hyvin onnellinen. Hyvin.

Niin ja seuraavaksi päiväohjelmassa: vaipan vaihto, imetys ja lypsy. Sitten päiväunet. Äiti ja Pieni Hieno Mies yhdessä.