Kiitos paljon huovutuskommenteista :O)

Tällä viikolla on ollut taas monenlaista kivaa menoa. Tiistaina kävin ripustamassa äidille verhot. Kivaa siinä oli se, että äiti ylipäänsä halusi verhot. Verhoista tai mistään muustakaan äiti ei ole ollut kiinnostunut, mutta nyt kun isän kuolemasta ja äidin omasta sairastumisesta on kulunut yli vuosi, on äiti alkanut pikkuisen piristyä. Joten heti kun hän alkoi puhumaan verhoista, minä ne sinne hankin. Piristyminen on ilmentynyt myös siten, että kahtena viime kertana, kun olen siellä käynyt, äiti on keittänyt minulle kahvit ja hakenut Toivolle pussillisen Dubloja makuuhuoneen nurkasta. Tähän mennessä minä olen itse hoitanut nuo puuhat. Kovasti minua ilahduttaa nämä pienet asiat. Samana päivänä sai Toivo toisen influenssapiikin ja neuvolasta ajelin suoraan Lankakauppa Heiniin neuletapaamiseen. Taisi olla viimeinen tapaaminen pariin kuukauteen, sillä eilen tuli kutsu Reumalta ranteen jäykistysleikkaukseen ja se on tammikuun alussa, joten neulominen taitaa olla tauolla tammi-helmikuun ajan.

Keskiviikkona ajelin yhdessä Toivon kanssa tapaamaan Ilmaria. Oli tosi mukava nähdä pientä kävelevää miestä pitkästä aikaa - ja myös sen kivaa äitiä! Toivollahan on vain kaksi samanikäistä tai edes suunnilleen samanikäistä tuttua, joista Ilmari on toinen. Siksikin nämä tapaamiset ovat mukavia ja tärkeitä - Toivolle ja minulle. Välillä pikkuista vähän itketti, kun reipas Ilmari halusi halata ja Toivo-parka on kovin arka. Mutta lopuksi jo luettiin kirjoja selät vastakkain ja tutkittiin yhdessä imuria. Suloista.

Torstaina sitten tavattiin Toivon toinen ikätoveri Lotta perhekerhon pikkujouluissa. Jos edellisenä päivänä Toivolta meinasi tulla parku kun Ilmari halusi koskea ja halata, niin torstaina Toivo käytti samaa keinoa Lotan itkettämiseen. Pitkän kävelylenkin ja sen päälle tehtyjen lumitöiden jälkeen nukuttiin pitkästä aikaa yhdessä parin tunnin päiväunet. Paikallislehden Näppituntumalla-osastolla (se valivali-osasto) oli tänään viesti, joka sopi torstaihin mainiosti: Ensin on aurattava kadut ja tiet isien katumaasturia varten. Äidit jaksavat kyllä tyrkätä lastenvaunujaan umpihankeen jalkakäytävällä. Neljä kilometriä umpihangessa kerhoon mennessä ei naurattanut. Silti en valita, ymmärrän kyllä, että tiet on aurattava ensin. Mitäs läksin.

Tänään ollaankin sitten oltu ihan kotona ja paketoitu viimeisiä joululahjoja. Nyt Toivo on nukkumassa ja mies pikkujouluissa, minä söin pussillisen irtomakeisia ja olo on ähky.

Huomenna aion ulkoilla, käyn äidillä ja ehkä Orimattilan kehräämöllä sekä neulon.

Sitten se otsikon pusero. Tämä valmistui marraskuussa ja on ollut jo monta kertaa päälläkin. Olen odottanut, että saisin otettua siitä kunnon kuvan, mutta nyt saa nämä otokset kelvata.

Toivon pusero

Lanka: Seitsemän veljestä. Kulutus noin 250 g.

Puikot no 3½ ja 4.

Ohje: Suuri Käsityölehti kesäkuu 2001, huppupusero no 12.

Ohjeesta on hyödynnetty silmukkamäärät ja mallikerta ja vähän mallia tuohon kaula-aukkoon. Ohjeessa hihat tulivat erillä tavalla ja hupun jätin tekemättä. Noita huppuvaatteita Toivolla on jo niin paljon, että välillä sillä on hatun päällä jopa kolmen puseron huput. Hiukan olisin voinut tuota kaulusta tehdä pidemmäksi ja voi olla, että jos oikein innostun jatkan sitä vielä. Toisaalta se on ihan kiva noinkin.

Ohjeen mallikerta oli helppo ja hauska, vaikka nyppyjen tekeminen välillä oli ärsyttävää, kun en muistanut olinko tehnyt nyppyyn kaksi vai kolme kerrosta ja taas piti purkaa. Pusero on tehty 2-vuotiaan mitoille, joten se on Toivolle vielä hiukan iso. Toisaalta hihoja voi kääntää ja nyt sitä on käytetty ulkoillessa päällimmäisenä puserona koska alle mahtuu monta vaatetta. Tykkään tästä kovasti.