Toivo on nyt 1 v 3 kk vanha. Ja muutaman päivän päälle. Yksivuotispäivityksen jälkeen pojassa on tapahtunut hurjasti muutosta. Niinhän sitä pitääkin tapahtua. Tässä vähän kuulumisia. Tai oikeastaan tosi paljon.

 

Kävelemään Toivo lähti kuukausi sitten. 29.12.2008 on se päivä mikä merkittiin vauvakirjaan. Ja nyt se on jo kova jätkä kävelemään. Vaikka vielä kävellään myös usein polvilla ja jopa kontataan. Viimeistä kyllä aika vähän.

 

Kiipeilemistä Toivo ei ole vielä keksinyt. Sohvalle kiipeää kyllä kun minä olen siellä – ei muuten. Ja serkullaan kiipesi rappuset toiseen kerrokseen, mutta ei se kiipeilykärpänen senkään jälkeen puraissut. Vaunuissa kyllä pidetään temppukerhoa ja syöttötuolissa myös, mutta ei niissäkään kuin joskus.

 

Kaapit, laatikot ja matalalla olevat tavarat Toivo jättää rauhaan. Keittiössä on kaksi laatikkoa, joita Toivo on saanut tutkia kohta vuoden – niitä aukaistaan, muita ei. Pöytien reunoilta Toivo ottaa vain mahdollisesti siihen jääneet omat lelut tai kirjat. Jatkuva tylsä kieltäminen on siis tehonnut ja ei-sanaa tarvitaan nyt paljon vähemmän. Vain tosi kiinnostavat kohteet vievät voiton tottelevaisuudelta. Kuten keittiön nurkassa oleva paperinkeräyskori tai tuvan tv-kaappi. Niihinkään ei tosin ole osoitettu kiinnostusta muutamaan viikkoon.

 

Harrastuksia Toivolla ei ole. Minun mielestä tämän ikäinen ei niitä tarvitse. Vauvauinnit, muskarit ynnä muut on enemmän äitien viihdettä. Ja minä en noita viihteitä kaipaa. Muskariin olisin ehkä halunnut osallistua, mutta kun olin laiska selvittämään asiaa, se jäi. Meillä on kotona oma bändi, jolla on treenit joka päivä. Torstain toivebiisit on joka viikko. Viimeksi soitimme toiveiden mukaan sohvalla: äiti lauloi ja rummutti kaukosäätimillä, Toivo jammasi, mossasi ja soitti marakassia.

Toisia lapsia Toivo tapaa kuitenkin joskus. Perhekerhossa joka viikko ja joskus muitakin. Perhekerhossa käynnit on nyt olleet tauolla, mutta viime viikolla Toivoa pari kuukautta vanhempi Lotta kävi kylässä. Ei ne lapset olleet yhtään kiinnostuneita toisistaan. Se kiinnosti mitä toisella oli kädessä. Lotan käynnin jälkeen Toivo oppi keinumaan pienessä keinutuolissa. Kun Lotta keinui ensin.

 

Puhetta Toivolta tulee paljon. Selvien sanojen lukumäärä ei ole juuri lisääntynyt, asioita tarkoittavien tavujen kyllä. Ja puheen ymmärtäminen – se on ihan käsittämätöntä. Poika ymmärtää jo pelottavan paljon. Omia puheita ja sanoja täytyy nyt tarkastella.

 

Toivon puhe muuttui myös selvästi selkeämmäksi, kun kireä kielijänne katkaistiin tammikuussa. Useiden pyyntöjen jälkeen kun saatiin yksivuotistarkastuksen yhteydessä vihdoin lähete toimenpiteeseen. Se oli tosi yksinkertainen toimenpide ja Toivoa harmitti siinä kaikkein eniten se, kun pidettiin sylissä tiukasti paikoillaan. Minua harmitti taas se, kun en itse voinut pitää poikaa sylissä ennen kuin toimenpide oli ohi.

 

Kielijänteen katkaisuun saatiin lähete siksi kun Toivo ei pureskellut ruokaansa. Eikä sitä tee edelleenkään. Kaikki mitä suuhun laitetaan nielaistaan heti alas. Joskus on havaittavissa jonkinlaista ruoan suussa pyörittelyä. Eli tarkkana saadaan edelleen olla siitä minkä kokoisia paloja ruoka sisältää. Tällä hetkellä ikenet pullistelevat takahampaiden puhkeamisen merkiksi. Niiden puhkeaminen saisi tuoda mukanaan pureskelemisen.

 

Ruokailutilanteet ovat muuttuneet myös. Toivolla on aina oma lusikka, jolla yritetään kovasti sitä ruokaa laittaa suuhun. Ja kyllä se välillä onnistuukin. Kuten myös mukista juominen. Toivo syö myös usein sormin. Minun mielestä sotkua tulee vähän. Ja jokainen suun ohi mennyt piimäkulaus tai puurolusikallinen tai marja saa siistin miehen hermostumaan.

 

Siisti pikkumies pitää siivoamisesta. Imuroiminen on edelleen parasta. Omaa pikkuimuriaan Toivo siirtelee huoneesta toiseen ja oikeasti imuroi. Pienet roskat Toivo noukkii lattialta ja tuo äidille. Yhteen kuvakirjaan ilmestynyt tahra saa aina erityishuomion. Tämä siisteysinnostus ei kai valitettavasti ole ikuista.

 

Toivon yöunet on nyt 10 –11 tunnin mittaiset, päiväunia on enää yhdet 1½ - 2 tuntia pitkät. Yöunet vanhempien välissä ja päiväunet vaunuissa ulkona tai sisällä. Yöunille käymistä edeltää joka ilta sama kaava: lorukorttien lukeminen, iltapuuro, uniseinän katselu, potalla käynti, yöpuvun pukeminen, ikkunasta katsominen ja nukutus vaunuihin sisälle. Vaunuihin nukahtaa parissa minuutissa ja vaikeimpina iltoina siihen menee noin 15 minuuttia. Vaunuista Toivo siirretään meidän väliin kun itse käymme nukkumaan. Vaunuissa poika nukkuu selällään, mutta yöt vatsallaan peppu pystyssä. Suloista.

 

Yöt on joskus risaisia koska imetän edelleen ja yöllä se maito näyttää nykyään maistuvan. Silti vilkkaimpinakin öinä se pyöriminen ajoittuu alkuyöhön eli en muista kovinkaan usein heränneeni Toivon takia enää kahden jälkeen. Eli en ole väsynyt, enkä todennäköisesti yritä lopettaa yöimettämistä, vaikka tiedän, että silloin meillä varmaan nukuttaisiin melko lailla koko yö yhteen putkeen. Asia tuli testattua silloin kun olin sairaalassa.

 

Päiväimetyksiä ei enää niin kovin paljon ole. Päivästä riippuen 2 – 5 kertaa. Toivo itse pyytää kun haluaa. Helppoa.

 

Kissojen kanssa Toivo tulee toimeen hyvin. Toivo ei revi, eikä vedä hännästä vaan silittää nätisti. Silittämistä kivempaa on kissojen puskeminen. Tämän on kissat itse opettaneet.

 

Leluista kiinnostavimpia on tällä hetkellä kirjat ja lehdet. Ihan suosikkeja on Richard Scarryn Iloinen autokirja ja Venho/Peltolan Puolukkavarvas. Autokirja pyydetään osoittamalla sitä ja sanomalla hurr. Lukeminen on nyt kovasti mieluisaa. Turhan tarkka Toivo ei ole siitä mitä lukee. Viime viikonloppuna istuttiin aamukahvilla miehen kanssa ja Toivo selasi koko ajan pöydän päässä sanomalehden asuntomyyntiliitettä.

 

Muut suosikkilelut vaihtelevat aina sen mukaan, mitä on ollut kaapissa piilossa ja mitä esillä. Tällä hetkellä palikat on kivoja: niistä Toivo rakentaa ja hajottaa torneja, siirtelee taaperokärrystä toiseen ja eniten osoittelee palikoiden kirjaimia ja kysyy ku (mikä). Tai sitten osoittaa kirjainta ja sanoo mikä se on kuten kiss (E-kirjain eli Eemeli eli kissa), Alma (A- tai E-kirjain eli Alma eli kissa eli Eemeli) tai ba (B-kirjain eli banaani).

 

Suosikkileikkejä on tuon meidän bändin lisäksi majan tekeminen. Minä viritän viltin meille majaksi ja menen sinne Toivon kanssa. Majassa ei varsinaisesti tapahdu mitään, mutta sitä kovasti halutaan. Tai no kyllä se aina innostuu kovasti antamaan pusuja siellä majassa.

 

Arjen askareet kiinnostavat kyllä paljon ja niihin osallistuminen. Tiskikoneesta astioiden tyhjentäminen ja kauppakasseista ostosten purkaminen tapahtuvat sellaisella vauhdilla, että saa itse olla tarkkana, jotta ehtii ottaa kaiken mitä innokas pikku apuri ojentaa. Vielä ei ole mitään hajonnut. Tähän kuuluu oleellisena osana se, että joka kerta, kun Toivo ojentaa ostosta tai astiaa pitää sanoa kiitos. Toivo sanoo itse oh (ole hyvä). Se on aika hyvin lyhennetty.

 

Tätä siis kuuluu Toivolle nyt. Jos mitään ihmeitä ei tapahdu, tulee seuraavat kuulumiset 1½ vuoden iässä. Se on ikä kun vanhemmat - ehkä minäkin - viimeistään tajuavat, että lapsi ei enää ole vauva ja Homo sapiens sapiens on kehityksessään tullut viisaammaksi kuin Pica pica.