Toppia en ole virkannut riviä päivässä lupauksestani huolimatta. Kesähattuja on aloitettu kaksi ja valmistettu jo yksi, joka purettu. Villahousuihin en ole edes vilkaissut. Aika nihkeää on nyt käsitöiden tekeminen. Kuten myös kaikki muukin tekeminen. Vaikka pidän kesästä ja lämpimästä, eivät helteet ole mun juttu. Voin pahoin ja väsyn. Auringossa en pysty olemaan lainkaan ellen ole liikkeessä. Ja silloinkin väsyy. Ja koska myös Toivo tulee huonovointiseksi helposti helteellä, ollaan pysytelty aika paljon sisällä ja odotettu hiukan vähemmän lämmintä. Muutama vähän enemmän tai vähemmän pilvinen päivä onkin ollut meille niitä ulkoilupäiviä. Ollaan me hiukan yritetty ulkoilla joka päivä - lähinnä aamuisin kun on vielä viileää. 

Alennusmyynneissä ollaan käyty ja vähän muutenkin ostoksilla. Viime viikolla käytiin viemässä Majlle lankoja, sillä tehtiin yhteistilaus, että säästetään postituskuluissa. Ja vinkiksi vaan: kyllä sitä säästöä tulee, sillä kun tilaa tarpeeksi lankoja ei tarvitse maksaa postikuluja lainkaan :D Niin ja kyllä täytyy myös mainita, että nähtiin tietysti Majn suloinen pieni poikavauva <3 Toivoa kiinnosti kuitenkin vauvaa enemmän tämän isosiskon lelut. Ja luonnollisesti minusta oli mukavampi katsella vauvaa.

Lauantaina käytiin sukulaisen hautajaisissa. Koska meillä ei suuremmin ole ollut juhlia, missä olisi 'pukupakko', oli Toivo tällä kertaa aika innoissaan noista isänsä kravateista. Niitä kun on sen verran harvakseltaan esillä. Ja kyllähän sitä tietysti sopii ihmetellä, että miksi sitä nyt yhteen narunpätkään täytyy tehdä solmua peilin edessä tunnin verran.

IMG_8192.jpg picture by pupupossu

Ollaanhan me oltu Toivon kanssa sen verran reippaitakin, että ollaan käyty mattopyykillä. Meiltä on kivenheitto uimarannalle, missä on myös matonpesupaikka. Otetaan aamulla yksi matto mukaan ja kävellään pyykille. Jaksetaan kumpikin hyvin ja puhdasta tulee. Päästään samalla uimaankin joka aamu.

Mutta. Meillä on kuulemma aivan väärä tapa pestä mattoja. Oikea matonpesijä ottaa kaikki matot kerralla ja myös mielellään vielä joitakin sukulaistensa mattoja pestäväksi. Matonpesupaikalle mennään ainakin aamukuudelta ja ollaan vähintään puoleenpäivään. Varataan kaksi pesuallasta - mielummin kolme tai neljä. Oikea matonpesijä kertoo muille pesijöille, että on kulumaa selässä, polvissa ja sormissakin nivelrikkoa ja särkee kovasti. Tähän päälle vielä pari muutakin tautia ja vaivaa. Muistetaan kertoa tämä noin kymmenen minuutin välein. Siitä huolimatta pestään rystyset valkoisina, eikä anneta miehen auttaa. Mies on kyllä mukana koko päivän. Haukutaan ne sukulaiset, joiden mattoja pestään. Katsotaan erittäin happamasti niitä, joilla on vain yksi pieni matto ja mainitaankin siitä. Ihmetellään, ettei terve nuori nainen pese kuin yhden maton. Katsotaan vielä happamammin sitä pientä mukana olevaa poikaa, joka leikkii yksin matonpesupaikan vieressä hiljaa lapiolla ja kivillä. Ja häiritsemättä ketään. Oikea matonpesijä muistaa mainita omien pestävänä olevien mattojen lukumäärä useaan kertaan. Isompien mattojen koko kerrotaan myös. Oikea matonpesijä kertoo muille, millaiset vaatteet matonpesijällä pitää olla päällä. Ja jalkineet. Vesipullo tai eväät eivät kuulu oikean matonpesijän varusteisiin. Oikea matonpesijä ei pidä taukoja. Ei edes juodakseen vettä. Miksi siis terve nuori nainen, jolla on vain yksi pieni matto juo vettä tai antaa sitä pojalleen.

Onneksi suurin osa eli melkein kaikki matonpesupaikalla olevista tyypeistä on mukavia. Mutta edes yksi oikea matonpesijä päivässä on liikaa. Ja miksi niitä on siellä aina se yksi/päivä. Mistä niitä riittää? Sanoisinko huomenna, että pesen vain yhden pienen maton, koska se reumatisminen, nivelrikkoinen ja selkävaivainen tätini pesee ne isot matot. Kokoa 160x210. Pääsisin niiden kaikkein eniten halveksittujen matonpesijöiden joukkoon.

Ai niin. Tänään ei kukaan sanonut mitään. Kukaan ei siellä edes puhunut mitään. Aiheutin varmaan sellaisen shokin, että jopa oikea matonpesijä meni sanattomaksi. Pesin matonpesupaikalla kaikki Toivon villahousut.

Ja peeäs. Olen minä joskus pessyt kaikki matot kerralla. Se oli joskus ennen Toivoa. Vaikka silloinkin pesin usein vain maton tai pari kerrallaan. Mutta edes kaikkien mattojen lukumäärä ei kuitenkaan riittäisi oikean matonpesijän titteliin. Kuten ei myöskään vaivat eikä vaatteet. Vesipullokin on ollut mukana. Enkä ole pessyt sukulaisten mattoja enkä mennyt pesupaikalle kuudelta. Ja mikä pahinta: olen antanut miehen pestä mattoja ja itse vain katsellut vieressä. Ja juonut vettä.

Loppuun kuvakavalkadi ostoksista. Alennusvaatteita en käynyt kuvaamaan, mutta näitä muita. Heräteostoksia. Nämä ovat kaikki oman kylän pienestä lahjatavarapuodista. Sieltä en ole kai koskaan poistunut ostamatta jotain. Yritänkin välttää paikkaa kaikin keinoin, mutta tällä(kin) kertaa jalat vain veivät sinne.

Sinkkiastia kukille.

sinkkikulho.jpg picture by pupupossu

Iso emalikulho naksuille. Oikeita naksuja meillä on verrattain harvoin tarjolla, mutta näitä Toivon pahvinmakuisia maissipötköjä löytyy talosta aina. 

snacks.jpg picture by pupupossu

Samaiset naksut kuvausrekvisiittana muovisessa Muumimukissa. Naksut asetteli Toivo.

muumimuki.jpg picture by pupupossu

Plan Toysin puisia työkoneita: kaivuri, puskutraktori ja jyrä. Nämä ovat olleet ihan suosikit ja kulkevat koko ajan mukana. Silloin kun iso Legokaivuri ei ole käytössä.

koneet.jpg picture by pupupossu

Ja lopuksi. Mansikat maksoivat viikko sitten 8 euroa / litra. Eilen enää 4 euroa. Tänään mennään jälleen mansikkaostoksille. Kohta niitä voi jo pakastaa.