Vajaa 15 vuotta sitten tuli radiosta ilmoitus: Annetaan kaksi keltaista kissanpentua. Sinne heti katsomaan niitä ja toteuttamaan unelmaa keltaisesta kissasta. Toinen kissa oli arka ja ujo, toinen tuli syliin ja kehräsi kovaa ja sen nimi oli Rambo. Ihastuin Ramboon ja se lähti mukaan kotiin. Nimi vaihtui Eemeliksi.  

Eemeli  oli tomera, villi ja hurjan reipas kolli, joka aiheutti välillä hiukan harmaita hiuksia sillä reippaudellaan, jota ei edes leikkaus hillinnyt. Jonkin aikaa Eemelin jälkeen elämääni tuli mies, joka oli allerginen kissoille. Siitä huolimatta Eemeli sai jatkaa asumista luonamme ja otimme jopa toisen kissan - Alman. Alma oli sitten lopulta  se, joka sai kollin rauhoittumaan. Oli liikuttavaa katsella kun kahdeksanviikkoinen kissanpentu pisti sen melkein yhdeksänkiloisen Eemelin kuriin. Kissoista tuli hyviä ystäviä, jotka usein nukkuivat yhdessä. Alma hoiti usein Eemeliä pesemällä tätä. Ja Eemeli näytti mielellään jättävän korvantauksen pesut Almalle. 

Seuraava iso askel Eemelin elämässä oli muutto omakotitaloon. Ensimmäinen kesä ja talvi meni rappusilla karvat pystyssä autoja ja ohikulkijoita peläten, mutta seuraavana keväänä kiinnostus ympäristöön (ja kenties jopa leikatulla kollilla olevat vietit) voittivat pelon ja tutkimusmatkat lähiympäristöön alkoivat. Kissa vietti suurimman osan kesistä ulkona. Kaikki yöt ja suuren osan päivistäkin. Kissalla oli pari vakiopaikkaa, missä köllötteli päivisin. Sateelta suojaan pääsi naapurin lautataapelin alle, minne kissa teki polun talvisinkin.

Eemli oli innokas seuralainen aina kun olin pihalla. Pyöri koko ajan lähellä kun puuhailin jotain ja kävi vähän väliä ottamassa silitykset. Nautti selvästi seurasta ja siitä, että sai olla ulkona seurassa. Vieraista kissoista Eemeli ei pitänyt ja olikin kulmakunnan kauhu. Täällä ei juuri vieraat kissat saaneet kuljeskella, vaan kolli ajoi ne aina tiehensä.

Eemeli ei ollut mikään kovin kummoinen saalistaja, mutta kyllä noita hiiriä ja myyriä tasaiseen tahtiin tuotiin ja kovan mouruamisen säestämänä joka kerta. Eemelin saalistajana olemisen tähtihetki taisi olla eräs kevät, kun kolli löysi jäniksenpesän, jossa oli vielä aika pienet poikaset ja noita pupuraukkoja kissa söi yhden illan aikana kolme. Sen jälkeen nukkuikin kaksi vuorokautta putkeen.

Suuri elämänmuutos Eemelin elämässä tapahtui syksyllä 2007, kun meille syntyi pieni vauva. Se oli jännittävä, haisi ja piti kummallista ääntä. Joka kerta kun tulimme jostain kotiin vauvakopan kanssa, Eemeli katsoi loukkaantuneena, että eikö ne vieläkään jättäneet tuota minnekään. Toivoon Eemeli tottui kyllä melko pian, koska poika ei juuri kissoista välittänyt. Ei vetänyt karvoista eikä edes hännästä, vaan oppi varsin pienenä jo silittämään nätisti. Eemelin ei koskaan tarvinnut juosta Toivoa karkuun eikä pelätä kiusaamista.

Tyynen kanssa oli sitten vähän eri juttu. Ei Eemeli Tyyneäkään koskaan napannut kynsillä, mutta useasti joutui siirtymään toiseen paikkaan liiallisesta häirinnästä johtuen. Tuli silti tytönkin kanssa erittäin hyvin toimeen kun huomasi, että Tyyne oppi myös sen silittämisen taidon varhain ja tykkäsi siitä paljon.

Eemeli oli suurikokoinen ja ehkä vähän pulleakin kissa - painoa parhaimmillaan melkein yhdeksän kiloa. Vuonna 2008 Eemelillä todettiin munuaisvika ja eläinlääkäri määräsi laihtuneelle kissalle munuaisruokavalion. Eemeli ei sitä ruokaa kuitenkaan suostunut syömään, vaan laihtui edelleenkin. Päätimme palata tavan ruokaan takaisin ja sillä saimme jälleen kissan painon nousemaan. Ja sitä tavallista purkkiruokaahan kului reilusti - purkillinen päivässä. Eemelillä oli tapana kerjätä ruoka kuppiin ja vain nuuhkaistuaan sitä, lähti ulos. Tällä tavalla varmaan varmisti, että kun tulee sisälle nälkäisenä, ruoka on jo kupissa eikä sitten tarvitse vatsan kurniessa enää kerjätä sitä. 

Vuosi sitten alkoi jälleen laihtuminen joka huipentui tässä toukokuussa parin viikon ajan reilulla laihtumisella. Se ei näkynyt kissassa kovin selvästi, mutta sen huomasi kun Eemeliä nosti. Koska Eemeli oli ollut suuri kissa, oli nahka myös suuri ja se ei laihtunut tietenkään samaan tahtiin vaan roikkui päällä ja sai kissan näyttämään ihan normaalikokoiselta.

Lauantaina Eemeli ei syönyt mitään ja lähti aamulla ulos. Kissa kulki pieniä matkoja kerrallaan ympäri pihaa ja makaili lempparipaikoissaan. Lapset juottivat Eemelille vettä uima-altaasta. Illalla kissa ei halunnut tulla sisälle.

Sunnuntaina aamulla löydettiin Eemeli naapurin lautataapelin alta. Eemeli haudattiin takapihalle käärittynä minun villapaitaan, koska Eemeli tykkäsi tampata etutassuillaan villavaatteita. Haudalle siirrettiin kasvamaan kieloja Eemelin lempimakuupaikalta. Tyynen sanoin: Eemeli on nyt piilossa tuolla pihalla.

Ikävä on suuri.