Viime päivinä on käyty synttärikahveilla, tavattu ystävää, kierrelty kirppareilla ja tehty löytöjä (niistä myöhemmin, jos vain muistan) sekä käyty puutarhaliikkeissä ja aivan liian paljon rautakaupoissa. Toivolla alkoi kerho ja Tyynellä kahdenjapuolen uhma. Eniten on kuitenkin nyt käytetty aikaa sorapihalla.

Minä kaivan maata ja kiviä, kuskaan multaa ja kiviä, siirtelen tavaroita ja kiviä. Mies tekee jotain rakennusjuttuja. Siis kaikenlaisia pieniä tehtäviä ja valmisteluja ennen seuraavaa kunnon rykäisyä eli välipohjan valua. Lapset juoksevat kivillä paljain - ja pakostikin - peltijaloin. Laskevat multakasassa mäkeä ja piilottavat omenoita kivien ja mullan sekaan.  Keräävät lehtokotiloita. Minä istun vähän väliä käsiraudat käsissä putkassa kun olen ottanut kiven jostain Toivon tai Tyynen kasasta. Huomaan, että varastaminen ei kannata. Kissatytöt ovat päässeet iltaisin ulos siksi aikaa, kun me syödään siellä iltapalaa. Alma on selvästi kiinnostuneempi pienistä kun ne ovat ulkona, Aune on tehnyt ensimmäisen pissan ulos ja Esko saalistanut ensimmäisen saaliin - kärpäsen. Sorapihalla on aurinkoisina päivinä aika kivaa.