Viime viikko meni joululahjojen ja joulukalenterin parissa. Mitään valmista ei tullut. Suunnitelmia ja luuloja on kyllä sitäkin enemmän. Ainoa mitä valmistui, oli ystävän olohuoneen seinä, jonka tapetoimisessa kävin auttamassa. Mutta se on sentään hyvä valmis se. Tänään olen ihan vähän saanut jotain tehtyä joulukalenteria ajatellen, joten sellainen varmaankin tässä blogissa tänä vuonna on. Ainakin kovasti niin haluan. 

Lauantaina käytiin juhlimassa Toivon ystävän synttäreitä ja eilinen päivä meni Suomen Kädentaidot -messuilla Tampereella. Että ihan oli täysi viikko.

Kässämessuille oli bussikuljetus melkein ovelta ovelle, joten sellaisen kyydissä sinne menin. Vaikken ketään messuille seuraksi saanut (enkä kai oikein muistanut ketään kysyäkään), niin mennen tullen bussissa oli hyvää seuraa ja virkkaus eteni monta kerrosta matkojen aikana.

Viime vuosi jäi Tampereen messujen - ja kaiken muunkin - osalta väliin, koska jalka oli kipsissä ja kainalosauvat kainaloissa. Siksi ehkä tänä vuonna menin sinne suurin odotuksin ja olihan siellä kahdessa vuodessa sentään tullut jotain uuttakin. Ja uusi aina piristää. 

Itse olen käsitöiden osalta täysin harrastelija ja lainaan paljon muilta ideoita ja malleja. Mutta voisiko käsityöammattilaiset keksiä itse jotain uuttakin, eikä tehdä sitä jo kertaalleen nähtyä.

Pellavaliivimekkoja hiukan eri malleissa ja kuoseissa oli myynnissä suunnilleen joka käytävällä. Tykkään itse paljon pellavaessuista ja sellainen oli messuilla päälläkin (ihan oma malli ja kaava ja itte tein), mutta eikö nämä ole jo nähty? Onneksi sentään pienten tyttöjen retrokangasliivimekkomyyntipisteiden määrä oli tänä vuonna ihan jotain muuta kuin pari vuotta sitten. Eli ei ollut joka paikassa. Oliko niitä edes?

Entäs sitten kukkarot? Niiden myyjien lukumäärää ei kai kukaan pysty edes laskemaan. Se, että laittaa jonkun erilaisen kankaan kuin naapurikauppias, ei tee siitä kukkarosta erikoista. Pidän kyllä kukkaroistakin ja saahan niitä tehdä ja pitääkin tehdä, mutta että näin monella myynnissä.

Sitten. Trikookuteesta virkatut matot ja korit. Tarviiko näistä muuta sanoa. Tai tarvii. Voisiko joku virkata myyntiin muutakin kuin sitä Kauhavan Kangas-Aitan Juhannusruusu-mattoa tai jonkinlaista variaatiota siitä. Piristävä poikkeus oli matonkuteista virkattu matto, joka pääsi pohjattomalle to do-listalleni.

And last but not least. Puuhelmikorut. Oma pikku puuhelmikorutehdas on tuottanut rannekoruja ja kaulakoruja viimeisen puoli vuotta jotain koru/viikko tahtiin, joten ihan kaikenlaisten puuhelmikorujen kiintiö on Täynnä. Kuten myös hamahelmikorujen kiintiö. Niitä en tosin missään edes myytävänä ole nähnyt. Vielä.

En nyt haluaisi kuulostaa tylsältä valittajalta, vaikka sitähän tämä on.  Mutta kun. Kaikki tuo edellä oleva on sellaista, jota minäkin pystyisin tekemään ja olen jo tehnyt ja voisin mennä myymään. Paitsi niitä kukkaroita. Ja olihan siellä varmaan paljon muutakin mitä on jo ollut aina, mutta nuo nyt pistivät tällä kertaa silmään kun niitä näkyi olevan niin paljon ja niin monella.  Käsityöt on ihana asia ja arvostan käsitöitä ja niiden tekijöitä, mutta voisiko sinne messuille mennä jonkin ihan oman jutun kanssa. Pyörä on jo keksitty.

Mutta siis olihan siellä myös paljon piristävää ja uutta ja ihanaa. Silmäkarkkia käsitöiden ja käsityötarvikkeiden ja etenkin lankojen muodossa. Paljon kivaa katseltavaa. Ei liian kuuma eikä liian kylmä. Ei liikaa tungosta. Kenkä ei painanut eikä sukkahousut valuneet. Kahvi oli hyvää. Enkä bussiinkaan saapunut viimeisenä. Toiseksi vikana kyllä. Matka oli oikein onnistunut ja piristävä ja tämäkin amatööri sai paljon uutta ideaa, joka ei kenties koskaan ehdi toteutuksen asteelle. Mutta saahan sitä suunnitella.

Rahaa kului hiukan yli budjetin, mutta koska budjetti oli jo alun pitäen naurettavan pieni, ei lievä ylitys harmita. Olen ehtinyt hukata jonnekin kaikki käyntikortit, joita messuilta keräilin, joten en nyt valitettavasti muista kenen tekemiä nämä olivat, mutta lisään valmistajan nimet kunhan löydän ensin ne kortit.

Tässä ihan ekana käsityötarvikkeet, joita ostin vain ripauksen. Koska kaikkea jo on. Paitsi juuri tuollainen harmaa villalanka puuttui. Ja maatuskat. Lankaostot tänä vuonna olivat hyvin vaatimattomat aiempaan verrattuna. Sanoisinko olemattomat.



Pienen grafiikkataulun ostin itselleni siitä ilosta, että se ei ollut kallis ja se oli ihana. Nimeltään se on Kohti huomista. Samat syyt oli lusikkaenkelin kohdalla: ei kallis ja ihana. Voi olla, että se vielä päätyy lahjapakettiin, mutta roikkukoon nyt toistaiseksi tuvan ikkunassa ilahduttamassa. Kaikki muut ostokset olen jo paketoinut joulupaperiin. Niistä reilun kuukauden päästä.

kohtihuomista-1



***

Ja koska tästä päivityksestä tuli harmillisesti hiukan negatiivissävytteinen, on loppukevennys paikallaan. Arvatkaa kuka meillä tykkää juustovoikkosuolakurkkuleivästä ja ihan itte laittaa kurkut?