Myssy ystävän vauvalle. Lankana teetee Sara, merinovillaa. Ohje Suuri käsityö -lehdestä 1/2014. Olisin halunnut tehdä jotain ihan muuta, mutta sain idean muuhun liian myöhään, eikä se olisi ehtinyt valmistua ennen käsileikkausta. Sitten suutuspäissäni päätin, etten tee mitään. Kunnes viimeisenä päivänä ennen leikkausta sain tämän myssyajatuksen. Ja sellaisessa kiireessä ei pitäisi tehdä mitään - kaikki menee pieleen. Omasta varastosta ei löytynyt muuta vauvalle sopivaa konepestävää ja pehmeää lankaa, tämä oli ainoa. Ei  ihan sitä väriä, mitä olisin halunnut. Tein pienimmällä silmukkamäärällä, koska normaalisti teen aina hurjan löysää ja pienimmästäkin koosta tulee liian iso. Mikä lie viime hetken paniikki sai puristamaan liikaa puikoista ja myssystä tuli järkyttävän tiukka ja pieni. Suututti, kun aikaa ei ollut purkaa. Tein kuitenkin valmiiksi. Meneehän se vaikka nukelle.

Lumityölapaset itselle. Lankana Doble One jakkilanka ja ohje Bella's mittens (ravelry). En saanut tiheyksiä täsmäämään millään puikoilla, en yksinkertaisella tai kaksinkertaisella langalla. Eli ohjeesta on jäljellä vain palmikko, kaikki muu on omaa sovellusta. Vasta päätellessä huomasin, että toisen lapasen palikossa on virhe, mutta en purkanut, koska nämä on tarkoitettu vain pihakäyttöön. Vasta ensi talvena pääsen testaamaan, onko hyvät.

Hyvien uutisten keskussairaalareissun jälkeen käväistiin kirpputorilla pitkästä aikaa. Kyllähän siellä olisi ollut vaikka mitä. Mutta ei sitä sentään kaikkea kivaa voi ostaa. Ja varsinkin nyt, kun odotellaan uusia tiloja eikä vielä voi tietää, mitä minnekin laitetaan. Ja kun monesta tavarasta pitäisi yrittää päästä eroonkin. Ostin kuitenkin pari kirjaa lapsille ja virkatun pitsiverhon - halpa kun oli. Ja ne vispilät. Tai vatkaimet oikeastaan. Kerran naurettiin ystävän kanssa, että mulla on varmaan joku vispiläfetissi. Eipä noita vanhoja vispilöitä nyt niin montaa ole kertynyt. Kuvassa on mun kaksi käyttövispilää, yhden olen ostanut kirpparilta, loput perinyt ja muutama on kuvan ulkopuolella lasten keittiössä.

Nyt löysin käsivispilän, jota olen pitkään halunnut. Saisihan noita uusinakin, mutta se ei ole lähellekään sama. Ja kun vielä en edes tiedä tuleeko tämä käyttöön (tuskin), koristeeksi (ehkä, sitten kun pystyn taas järkkäilemään paikkoja) vai lasten laikkeihin (todennäköisesti, ainakin aluksi). Tämä on kuitenkin ihana. Lapset tosin saivat omankin vatkaimen, kun samalla reissulla löytyi Le Toy Van vatkain. Ilman lisävarusteita, mutta niitä löytyy kotoa jo ihan riittävästi, vatkain puuttui. Nyt sekin on. Olen tyytyväinen vatkain-vispiläteemaiseen kirpparikierrokseen.

Lahdessa on parin viikon ajan ollut Lasten talvikarnevaalit eli kaikenlaista kivaa ohjelmaa lapsille. Toivo kävi eskariluokan kanssa teatterissa, Tyyne isänsä kanssa. Ja eilen minä kävin lasten ja ystävien kanssa Lahden pikkuteatterissa katsomassa Emma ja puutarhatonttu -näytelmän. Oli kivaa. Tyyne malttoi istua penkissä ehkä ekan vartin. Loppunäytelmä piti katsoa seisten. Sama ilmiö oli kuulemma sillä ekallakin teatterikerralla.

Kuva Etelä-Suomen Sanomat.

Tänään oli vuorossa Lahdessa Lasten 19. Talviolympialaiset. Siellä käytiin hiihtämässä kahdessa eri sarjassa. Jos Enni avasi tänään Suomen mitalitilin Sotshissa ja saikin hopeaa, niin meille napsahti peräti kaksi kultaa. <3

Mutta se roskis. Jo ennen joulua askartelin roskiksen, jonka piti tulla joulukalenteriin. Mutta koska ne pari viimeistä luukkua jäivät avaamatta, jäi tämäkin bloggaamatta. Sitten pyydettiin tekemään toinen ja kolmaskin pönttö oli suunnitteilla eri tarkoitukseen. Ajattelin blogata ne kaikki samalla kertaa. Kävi kuitenkin niin, että en ehtinyt niitä kahta muuta tehdä, joten tämä eka on nyt tässä ja loput tulee myöhemmin.

Mulla oli ompeluhuoneessa roska-astiana tyhjä kolmen litran maalipönttö, ruma kuin mikä. Maalasin sen mustalla liitutaulumaalilla ulkopuolelta jo reilu vuosi sitten ihan muuta tarkoitusta (Toivon halloween-synttärit) varten. Sisäpuolelta se oli vaaleanpunainen, eikä edelleenkään ollut mikään silmien ilo. Nyt maalasin sen myös sisäpuolelta mustaksi. Sen lisäksi liimasin tavan erikeepperillä ulkopuolelle vanhasta kasvioppikirjasta revittyjä ja leikattuja kuvia sekä sivuja. Päälle leimasin vielä tekstit niin tiedetään kaikki mitä jätettä astia pitää sisällään. Kaatopaikkajätettä tulee sen verran harvoin, että sen voi viedä saman tien vaikka ulos asti. Tykkään tästä. Ja kuuden viikon päästä pääsen täyttämään sitä langanpätkillä ja kangasriekaleilla. Ja kaikki villalanganpätkäthän meillä säästetään täyttötarpeiksi. Joskus säästin myös kaikki mahdolliset langanpätkät ja kangaspalat, mutta jonnekin se hamstraamisen ja maailmanpelastamisen raja on vedettävä. Minulla se raja menee nykyään tässä.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Pitää valita 11 bloggaajaa, jolla alle 200 lukijaa.
5. Kerro kenet haastoit.
6. Ei takaisin haastamista.

Olen kummitustalossa asuva kukkaistyttö, telttaileva puutarhatonttu, rouhea näpertelijä, neulova kotihiiri, porkkananpopsija, sokerihumalassa elävä selviytyjä, kierrättäjä, kärsivällinen ainakin omasta mielestä, varmista tämä tieto mieheltä mekkominna, remonttipölyä rakastava sisustaja, alamäkiluistelu-urasta haaveileva sauvakävelijä ja kaikkein eniten äiti.

1. Aamuvirkku vai iltavirkku? Kumpi vain tai ei kumpikaan. Valvominen yli puolen yön on tuskaa, samoin ennen kuutta herääminen.
2. Kynsienhoitosi tilanne? Öh. Siis mikä hoito? En lakkaa, en leikkaa, enkä varsinkaan painele kynsinauhoja appelsiinipuutikuilla. Huono tilanne. Paitsiettä on ne nyt aika hyvässä kunnossa kun koko tammikuun rasvasin sormenpäitä maanisesti, ettei ne repeä kun oli toi leikkaus tulossa. Nyt saa taas repsottaa.
3. Kerro kampaamokokemus. Pikkutyttönä halusin permiksen ja lopulta sain sen 13-vuotiaana, koska äitikin sai aikanaan oman ekansa siinä iässä. Se oli ihan kamala. Murjotin koulukuvauksessa huonoa tukkaa ja kuvakin oli aikamoinen. Äiti piti järkyttävää A4-kokoista mököttävää tukkakuvaa makkarin seinällä kaikkien ilkuttavana. Jotenkin kuva joutui miehelle, joka piilottelee sitä suurimpana aarteenaan. En ole sen jälkeen juuri kampaajalla käynyt. Itse leikkaan ja se näkyy.
4. Cola vai cola light? Light.
5. Paras liikuntavinkkisi? Sauvakävellen kotiovelta kotiovelle. Mulla tuo lajien kokeilujen kirjo kun ei päätä huimaa, niin tässä ne parhaimmat. Ensi talvena voin kertoa mitä mieltä hiihtämisestä kun saan ne sukset.
6. Mistä ruoasta et pidä? Lihat, silakka, hauki, tonnikala, kalapuikot, hernekeitto, lanttulaatikko, einekset, pakastevihannekset, pakasteet, joita ei pakastettu oikein, kumiperunat...onhan noita.
7. Kerro äidistäsi. En pysty, tulee itku. Ikävä on suuri.
8. Minkä kanssa aurajuustoa? Raakana, uuniruokiin ja aina pitsan päälle.
9. Kerro yksi unesi. Nyt ei tule yhtään mieleen, muistan unia huonosti. Herään kai yleensä siinä univaiheessa kun unia ei nähdä.
10. Haaveammattisi lapsena? Tätäkään en muista. Ehkä sitä ei ollut.
11. Kenen puhelinnumerot osaat ulkoa? Oman ja miehen. Mummon (kuoli noin 15 vuotta sitten), äidin ja isän (tämäkään numero ei ole enää käytössä), lukuisan joukon lapsuuden ystävien kotinumeroita, joista suurin osa taitaa olla myös pois käytöstä. Entisen työpaikan, alanumerot myös.

Kamalaa! Vastausten perusteella huomaan olevani epäsiisti hippiäiti. Mutta sillä mennään.

Sitten ne kysymykset.

1. Kissa vai koira?
2. Koska luistelit viimeksi?
3. Viimeksi lukemasi kirja?
4. Syötkö pinaattikeittoa?
5. Saatko puut aina syttymään uunissa yhdellä tikulla päältä sytyttäen?
6. Osaatko keulia pyörällä kaatumatta?
7. Tiedätkö ilman Googlea, mikä on Beyblade? Ja nyt en tarkoita sitä sarjakuvaa, vaan oheistuotetta.
8. Neulominen vai virkkaaminen?
9. Syötkö banaaneja?
10. Taito, jonka haluaisit oppia?
11. Osaatko tilata maitokahvin espanjaksi?

Ja perinteiseen tapaan en haasta ketään, mutta olisi kiva jos joku vastaisi haasteeseen. Se on helppoa ja nopeaa, minäkin tein sen vasemmalla kädellä.

Keskiviikkona menin aamulla Päijät-Hämeen keskussairaalaan tekonivel- ja luudutusleikkaukseen. Oikean käden keskari ja nimetön saivat uudet nivelet rystysiin ja peukkua jäykistettiin. Tämä oli jo seitsemäs nivelleikkaus ja tulevat leikkausarvet saavat järjestysnumerot 11 ja 12. Ensimmäinen yö meni aikamoisten kipujen kanssa. Seuraavana päivänä kipuhoitaja testasi kipupumpun ja todettiin, että se ei toimi. Puudutusaine vaikutti vain kyynärpäähän saakka. Se oikein riittänyt, että kainalo oli kivuton, kun leikkaus tehtiin sormiin. Sen jälkeen pumppu otettiin pois, sain kunnon kipulääkkeet ja olo oli suorastaan euforinen. Turvotusta sormissa ja kädessä on kummallisen vähän, mutta se on hyvä. Onnistuu sormien liikuttaminen paremmin. Sain yölastan yöksi (hehheh) ja aktiivilastan päiväksi. Olisin halunnut mustat lastat, mutta väri oli päässyt loppumaan, joten oli tyydyttävä mummobeigeen. Maaliskuun lopussa on kirurgin kontrolli ja silloin selviää, pääsenkö eroon aktiivilastasta vai en. Yölasta on käytössä vappuun saakka.

Sairaalassa olin kaksi yötä. Eka yö oli tuskaa, tokan yön nukuin kuin tukki. Huonekaveri oli kerrankin kiva, osastolla oli sairaanhoitaja, joka oli ystävä nuoruudesta, toinen ystävänuoruudestasairaanhoitaja kävi pari kertaa katsomassa, samoin mies ja lapset. Aika kului yllättävän nopeasti.

Kahden viikon päästä saan nostaa tekonivelillä 250 g, mutta käytännössä se on hankalaa, koska peukalo on poissa käytöstä ja sojottaa tuossa omassa lastassaan kaiken tiellä. Mutta. Jos toipuminen ja sormien liikkuvuus etenevät, saatan pystyä ompelemaan ompelukoneella jotain pientä. Ehkä. Niin ainakin toivon. Siksi leikkelin niitä kankaita valmiiksi.

Seitsemän viikkoa on pitkä aika olla tekemättä mitään. Aivan liian pitkä aika. Voin sentään lukea, katsella telkkaa,hengata netissä ja kävellä. Pitäisi kyllä keksiä vähän jotain muutakin.

Verityhjiö. III- ja IV-rystysten päälle poikittainen ihoavaus. Tarvittavat vapauttelut. Aloitetaan III-säteeltä. Ekstensorijänteen radiaalipuolelta hieman kannasta jättäen pitkittäinen ihoavaus. Nivelessä runsas kroonisen näköinen synoviitti, joka puhdistetaan. Kollateraalit venyttyneet. Rustot laajalti tuhoutuneet. Metakarpaalin distaalipuolelle sahaus. Volar plate vapautetaan ja tyvifalangin ympäristöä myös vapautetaan. Swansson-raspein ensin distaalisesti riimaus kokoon 3 ja tämän jälkeen proksimaalisesti. Sovitus ja Swansson komponentilla vielä testaus. Ydinontelot hyvin kapeat ja isompaan silikoniproteesiin ei päästä. Radiaalikollateraalia kiristetään PDS-ompeleella ja ommel laitetaan alustavasti jo ennen proteesin vientiä. Lopullinen koko 3 Swansson- implantti paikoilleen ja tämän jälkeen radiaalipuoli kiristetään. Kapselia hieman resekoidaan ja tämän jälkeen x-ompelein suturaatio. Jänne tulee keskelle. Tämän jälkeen vastaavasti IV-säteelle pitkittäinen avaus, synoviitin puhdistus. Vapauttelut ja sahausmetakarpaalin päähän. Riimaus kokoon 2. Ydinontelo täälläkin hyvin kapea. PDDS-lanka valmiiksi radiaalipuolelle ja lopullinen implantti paikoilleen. Radiaalikollateraalin kiristys. Akseli vaikuttaa hyvältä. Kapselin sulku. Iholle jatkuva ommel. Tämän jälkeen hieman kaareva avaus peukalon MP I-nivelen  päälle. Pitkittäin ekstensorijänteen radiaalipuolelle nivelen avaus. Puhdistetaan synoviitti. Poistetaan purijalla rustot. Noin 15 asteen flexio niveleen ja normaali rotaatio. Kahdella k-piikillä piikitys. Muutama luuhippu ympärille. Kapseli suljetaan, iholle jatkuva ommel. Sidos.

Sellasta siis tekivät. Uusilla nivelillä ei saa nostaa viittä kiloa painavampaa, yliojennusta on vältettävä ja tulehdukset hoidettava heti. Eli seitsemän viikon päästä voin tehdä melkein mitä vain

Osallistuin eilen aamulla ysin ja kymmenen välillä. Tulos oli melkoisen heikko, lajeja vähän, mutta parempi sekin kuin ei ollenkaan.

• Talitiainen 14
• Sinitiainen 6
• Harakka 4
• Varis 1
• Kissa 1

Tulokset on nyt ilmoitettu BirdLife Suomeen. Vielä ehtii halukkaat osallistumaan pihabongaukseen.

'Hei. Sammutatko keittiön valot, ettei toi harakka pelästy.'

'Mitä?'

'Ei saa tulla tänne ikkunan eteen heilumaan. Se pelästyy, eikä tuo kavereitaan mukana. Nyt on niin vähän lajeja, että määrää pitää saada suuremmaksi. Eikä saa puha noin kovaa.'

'Onneksi tää tapahtuma on vain kerran vuodessa.'