Koko päivän on satanut lunta. Osittain melkein pyryttää. Ei tunnu kovin keväiseltä nyt. Toisaalta mitä pidemmälle menee lumien sulaminen ja pihatyökauden alku sitä kauemmin tulee puuhailtua sisällä. Vaikka käsitöitä. Vaan siinäkin on nyt mulla jonkinlainen plääh menossa. Ehkä siksi kun nyt on niin paljon kesken kaikenlaista ja kaikenlaisissa lajeissa. Enkä pidä keskeneräisyyksistä. Ainakaan jos niitä on monta ja kesken pitkään. Silloin ei kiinnosta tehdä niistä mitään. Kuten nyt.

Ja jonkun pitäisi siivota mun ompeluhuone. Kun joku on sen saanut ihan kamalan sotkuiseksi.

Ennen tähän taloon muuttoa haaveilin aina omasta huoneesta, jonne voin levittää kaikki ompelukset ja muutenkin käsityötarvikkeet. Siten, ettei niitä tarvitse olla aina ompelun jälkeen korjaamassa pois. Nyt kun mulla on se huone, haluaisin, että sitä ei olisi. Se on pahin kaikista huoneista. Eihän mitään tarvitse korjata pois kun kohta taas jatkaa. Mutta kun kaikki jää aina levälleen niin mitään ei sieltä kaaoksesta koskaan löydy. Hukassa on napit ja nepparit, kankaat ja langat. Ja kaikki. Varsinkin nyt kun käyn aina silloin tällöin sopivassa pikku rakosessa surauttamassa koneella sauman tai pari. Tarvittavat tarvikkeet otetaan laatikosta tai kaapista, mutta ei niitä sinne ehditä laittamaan takaisin. Eikä noitä pieniä sopivia hetkiä haluta käyttää siivoamiseen. Ennen kuin on ihan pakko. Ja se pakko on oikeastaan nyt.

Viimeksi tänään tein pieniä ompelujuttuja. Tietysti sopivat napit liiviin oli jossain sotkujen syövereissä, enkä saanut liiviä juuri sen takia valmiiksi niin hermo meinasi mennä. Ja liivi joutua roskakoriin. Kävin kyllä lauantaina nappikaupassa, mutta ei niistä kaupan tuhansista napeista tietenkään löytynyt sopivaa. Tiedän, että itsellä olisi yhdet hyvät, mutta kun en tiedä missä ne on. Enkä jaksa etsiä. Motivaatio ompelemiseen on nyt miinus sata. Samoin neulomiseen.

Mutta pari ihan tyhmää valmista juttua on kuitenkin, joista toinen on ollut tekeillä jo varmaan kuukauden.

Ensin pöytäliina tuvan pöydälle perintölakanoista.

Pytliina2.jpg picture by pupupossu

Kiva tuli, vaikka on tehty palasista ja on väärän kokoinen ja pinttynyt. En jaksanut silittää, kun se on jo muutenkin niin rouhea, että hyvin sopii rypyt siihen.

Pytliina1.jpg picture by pupupossu

Seuraava pussukkakin on tehty vanhoista perintölakanoista. En ymmärrä mikä sen tekemisessä kesti. Ehkä se motivaation puute. Ja se kun tällä ei ole vielä käyttöä.

Pussivanhoistalakanoista-1.jpg picture by pupupossu

Tai on käyttöä ja ei ole käyttöä. Kun tulin raskaaksi siirsin iloisena siteet meidän pienestä vessasta varastoon. Kun niille ei ole pitkään aikaan käyttöä. Ja kun on pieni vessa ja vähän säilytystilaa niin siteiden vakituinen säilytyspaikka muuttui tuossa yhdeksän kuukauden aikana säilytyspaikaksi muunlaisille asioille. Joille ei enää löydy vessasta tilaa. Joten siteet tarvitsivat uuden paikan. Ja se on tämä. Mutta kun en niitä siteitäkään vielä tarvitse ei tälläkään ole varsinaisesti vielä käyttöä. Mutta tulevaisuudessa on. Toivottavasti. Kun olen vähän hassu ja odotan jo milloin ne alkaa. Ihan vain siksi kun ennen mun kuukautiset oli niin niukat, että suojaksi riitti melkein vain pala vessapaperia. Ja kun yksi työkaveri muisti mulle kertoa monta monta kertaa mun raskausaikana, että sitten kun olet synnyttänyt niin sitten säkin tiedät mitä se oikeasti on. Niin. Odotan sitä sitten. Että nähdään voiko työkaveri sanoa mitäsminäsanoin. Vai voinko minä sanoa mitäsläksit.

Käsityömotivaation puutteesta huolimatta on pääsiäisen aika sujunut ihan mukavasti. Suklaamunia syöden. Ja muutakin mukavaa puuhaillessa. Tänään aamulla järjestin tietokoneen  kuva-arkistot kuntoon. Aikajärjestykseen. Samalla siirtelin videot omaan kansioon. Ja liikuttuneena katselin niitä ekoja Toivosta otettuja filmejä ja kuvia. Niin se vaan on nopeasti kasvanut 44 senttisestä pätkästä hyvin syöneeksi pullukaksi. Joka parhaillaankin on murkinalla.

Kuva012.jpg picture by pupupossu

Psiinen26.jpg picture by pupupossu

Kiitos vielä liinakommenteista. Vaikka sekin tuntuu nyt ihan epäonnistuneelta jutulta. Kuten vähän kaikki mun viime aikojen tuotokset. Pitää kai nyt alkaa vaan keskittymään yhteen asiaan kerralla, että tuntisi jossain onnistumisen iloa. Että voisi sanoa nyt-tuli-hyvä-ja-loistava-ja-upea-ja-paras-ja-hienoin eikä vaan ihan ok.