Nämä pienet askartelut ovat kaikki valmistuneet viimeisen puolen vuoden aikana eli aika verkkaiseen tahtiin. Mutta jos puolen vuoden välein laittaa näitä pikkujuttuja tänne kerralla, näyttää ahkerammalta.

Osa näistä on kivoja ja onnistuneita - osa ihan kamalia rumiluksia.

Viimeisimmän askartelun tein yhteistyössä Toivon kanssa eilen. Lippunauhan. Samanlainen löytyy varmaan monesta muustakin kodista. Tämä on siitä koteihin jaetusta sotaveteraanien keräysmainoksesta. Lippunauhasta olen haaveillut aina. Nyt se meillä on.

Oveen tai paremminkin siihen viereen nimikyltti. Yhdeksän vuotta asumista tässä talossa kului ilman nimikylttiä. Voisi olla vieläkin tekemättä, jollei oltaisi laitettu uutta ovikelloa joka on jo hajonnut  kesällä. Vanhan ovikellon soittonappulasta jäi oven viereen ikävä reikä, mikä piti peittää. No, osasivat ystävät meille silti tulla. Ainakaan kukaan ei ole tunnustanut käyneensä ensin naapurin ovella. Paitsi äiti pari kertaa :D

Pohjana epäonnistunut Huopasesta neulottu ja konevanutettu joku juttu, en muista enää mikä, on sen verran vanha. Nimikyltti revitty kananmunakennosta ja nimi leimattu, päällä lakka.

Sukkien pohjiin piirsin käyttäjän toiveen mukasesti jarruaineella auton ja robotin. Minkähän takia nämäkin rumilukset piti kuvata ja tänne laittaa? Ja ensi kerralla teen vain täpliä.

Kirpputorilta ostettu puuvillapellavahame, jonka helmaan ompelin koristenauhan. Vyötärölle kiinnitetty yksinäinen kengännauha helmikoristein.

Paperinarusta neulottu kranssi. Puikot no 8 ja 50 silmukkaa ainaoikeaa useita kerroksia, päädyt kiinnitetty yhteen ja kääritty rullalle.

Totuus kranssin paikasta ei ole kuvan kaltainen. Tuossa samalla pöydällä se useimmiten on - silloin kun ei ole lattialla. Ja ilman kynttilää. Kranssi on jo täynnä useita pitkiä silmukoita tekijänä Tyyne terävillä pikku hampaillaan.

Tiskirätti tuliaisiksi ystävälle. Kiertin ekolanka, kierrätyshamppua ja luomupuuvillaa. Puikot no 4, kulutus 30 g. Ainaoikeaa, sileää ja korinpohjaa. Harmittaa, että tein näin ruman. Ensi kerralla vien kauniimman.

Syksyllä aloitin käsityökurssin, jossa on eri aiheita. Ensimmäisillä kerroilla aiheena oli paju. Pajutyöt ei ole minun juttu. Ja sen huomaa kyllä näistä rumiluksista. Pajutyöt on kivoja ja haluaisin osata tehdä niitä. Mutta ei jaksa kerätä, kuivata, liottaa ja varsinkaan taivutella. Ehkä sitten kun sormet ovat paremmassa kunnossa.

Kuivatuista pajuista solmittiin näitä juttuja. Mikähän tämä nyt olisi. Pieni koriste. Näitä voisi kyllä tehdä, sillä ei tarvitse sitä pajua taivutella. Kerätä ja kuivattaa vain.

Sitten. Piti taivutella tuoretta pajua ja käytössä kaaostekniikka. Ja kaaos tämä todella on. Tämän sydämen alun sain yhdellä kerralla tehtyä. En jatkanut enää kotona, joten ruma se on kuin mikä, mutta silti laitoin tuohon ulko-oven viereen. Ihan muistutukseksi.

Tämä oli jo ihan kiva juttu. Vaikka se on tehty viljellystä pajusta ja tykkään enemmän luonnonpajun väristä. Ja vaikka opettaja teki sen melkein kokonaan. Näitä voisi silti yrittää vielä joskus itsekin.

Koriste ulos ikkunan eteen. Rautalankaan kiinnitetty helmiä, kristalleja, pitsinauhasta tehtyjä rusetteja. Taidan kuitenkin tykätä tästä.

Kurssin toisena aiheena oli solmut. Yritin tehdä paperinarusta jonkinlaista ikkunakoristetta, mutta se aloitus taitaa olla jo Kymijärven voimalaitoksen uunissa. Vähän paremmin onnistui nämä kaksoistasosolmuilla tehdyt rannekorut. Ylemmässä lankoina hamppu + puuvillahamppu ja alemmassa pellavanyöri. Alempi oli helpompi tehdä, koska nyöri oli jämäkämpää kuin pehmeä lanka. En taida edes kehdata sanoa, kuinka kauan tein tuota ensimmäistä.

Hajonnut peili jätti jäljelle kivat kehykset. Ne on maalattu spraymaalilla ja siihen on liimattu vähän hilpettä ja ihana perhevalokuva. Vaihdetaan aina uusi kun vähän vanhetaan. Vihdoinkin olen raaskinut käyttää noita avainkokoelman avaimia jonnekin.

Perhekoon kasvaessa jouduttiin varustelemaan eteiseen suurempi kori villapuseroille ja -housuille. Halppiskaupasta löytyi kiva ja tukeva arkku. Joka oli kyllä ruma kuin mikä. Jälleen kerran suihkusi valkoinen spraymaali. Arkun kansi oli ruma beige ja sen päällystin uudelleen. Pätkä kengännauhaa ja siihen avain roikkumaan, niin arkun saa kätevästi auki.

Arkun päälliskankaasta jäi pieni pala jäljelle ja omeplin siitä itselleni neulepussin, joka myös muita käsityötarvikkeita on kuljettanut.

 

 

Toinen kissanruokapurkki pääsi myös käyttöön. Siinä säilytetään kissanruokahaarukoitakissanruokahaarukoiden säilytyskäyttöön. Purkki pyöri koko kesän pihalla Toivon leikeissä ja ruostui kivaksi kuivasta kesästä huolimatta. Ympärille anopin virkkaamasta pitsiliinasta pala nyörillä kiinni. Ja pohjaan huopatassu ruostumisen leviämisen estämiseksi.

Koska meille tuli kesällä uusi valkoinen ulko-ovi, tarvitsin heti siihen uuden kranssin. Olin jo useampi vuosi sitten tehnyt metallilankakranssin tulevaan valkoiseen oveen, mutta en arvannut sitä laittaa, sillä se varmaan ruostuu. Vaikka tykkään kovasti ruosteisista esineistä, en silti halua, että meidän uusi ovi menee heti sotkuiseksi.

Siispä kieritin kranssin koivunoksista. Koristeina samaisesta anopin virkkaamasta liinasta pala, vanha lusikka ja avain, kristalli sekä äidin kaulakorusta kivi.

Viimeinen askartelu ei ole omaa tuotosta. Eilen kun tein lippunauhaa, annoin Toivolle sakset ja neljä sivua Yhteishyvää. Mietin, minkä ikäiselle voi antaa sakset. Kolmevuotiaalle ainakin. Toivo istui pöydän ääressä kaksi tuntia ja leikkasi. Melkein ainoat sanat koko kahteen tuntiin oli Äiti katso. Tuotoksena kupillinen hienoa paperisilppua.

Kissanruokapurkeille yritän vähän väliä keksiä jotain muuta käyttöä, kuin metallikeräys. Tässä yksi pääsi virkkuukoukuille säilytyspurkiksi. Etiketti pois, vanha valokuva on kiinnitetty koristeeksi pitsinauhalla. Valokuvassa on minun äiti noin 17-vuotiaana eli kauneimmillaan.