Türin matka oli se matka, jolla katkesi kolme pitkää putkea. Kahteen vuoteen en ole käynyt ulkomailla, kuuteen vuoteen en ole juonut olutta ja moneen vuoteen ei ole mopo karannut käsistä ostamisen kanssa. Nyt kävin ja join ja etenkin se mopo karkasi.

Käsityöystävä, puutarhaystävä, muuten vaan ystävä ja melkein naapuri järjesti jo ties monettako kertaa bussimatkan Türin kukkamarkkinoille Viroon. Olen muutamana vuotena kateellisena kuunnellut juttuja näistä reissuista ja tänä vuonna ilmoittauduin itsekin vihdoin mukaan.

Türi Lillelaat on jokakeväinen jättitapahtuma, jossa oli ihan kamalan paljon kaikkea. Ihmisiä, kasveja, olutta, ruokaa, krääsää, käsitöitä ja sitä ja tätä. Mopo karkasi kasviostoissa, mutta ei niin pahasti kuin etukäteen pelkäsin. Johtui ehkä pitkän tuntuisesta kävelymatkasta takaisin bussille. Ja siitä, että mukaan otin vain kaksi laatikkoa kasvien kuljetukseen. Ensi kerralla otan niitä enemmän. Hinnat Türissa eivät olleet ihan niin edukkaita kuin olin kuvitellut, mutta valikoima oli runsas ja mielenkiintoinen. Mukaan tarttui ainakin hevoskastanja, kärhöjä, mustapäivänhattu, erilaisia keijunkukkia ja maanpeitekasveja. Ainakin yksi kärhöistä taisi olla löytö, koska niin moni pysäytti minut markkinoilla ja kysyi, mistä sen ostin. Ja hevoskastanja oli ainakin edullinen. Omasta maksoin kympin ja eräs kanssamatkaaja sanoi samankokoisesta maksaneensa 25 euroa.

Türissa oli muutenkin tunnelma ihan kohdillaan. Sää suosi - aurinko paistoi ja lämmitti yli kolmenkymmenen asteen, vaikka ennustukset olivat luvanneet rajuja sadekuuroja ja ukkosta. Markkinoilta ostin tuliaisiksi kasvien lisäksi ainoastaan alkumetreillä huivin päähän, etten pala. Aurinkovoiteen olin onneksi pakannut mukaan kumisaappaiden ja sadetakin lisäksi, joten en kärähtänyt muualtakaan. Olut meni ikeniin ja jäätelö suli suussa.

Tallinnassa poikettiin, yöpymisen lisäksi, tietysti SuperAlkossa - missäs sitä suomalainen muuallakaan. Ja se yö vietettiin hotelli Olümpiassa, joka oli ehkä hienoin hotelli ikinä, missä olen ollut.

Sunnuntaina olin aika väsynyt retken jäljiltä. Käytiin kolmevuotissynttäreillä, mikä sopi siihen olotilaan mainiosti. Illalla kiertelin puutarhaa ja totesin, että ne ostamani maanpeitekasvit eivät riitä alkuunkaan. Nyt on pistettävä mietintään, keneltä kehtaan kerjätä muutaman tupsun kevätkaihonkukkaa.

8757111070_7974df3dd5.jpg

8757110970_9e8df75969.jpg

8757111036_5fb3d7a38f.jpg

8755946605_6aed439626.jpg

8757111106_5e5b7b59a2.jpg

8755946661_a7fbd8bbbd.jpg

8755946557_db9ed32072.jpg

8755946507_999560a161.jpg

8755946459_5c27c6528c.jpg

8755946417_c798d61553.jpg

Tämä oli ensimmäinen retkeni Türiin eikä ehkä jää viimeiseksi. Matka oli opintomatka, koska en oikein tiennyt miten pitää käyttäytyä. Ensi kerralla on ainakin otettava enemmän laatikoita mukaan matkaan. Rikkinäisestä kevytpeitteestä pitää ommella kassi kasvien kuskaamiseen. Ja sitten voisin kirjoittaa listan niistä keijunkukista, hostista ja kurjenpolvista mitä on jo, ettei tulisi ostettua samoja. Minä en ainakaan muista ulkoa kaikkien omassa pihassa kasvavien lajikkeiden nimiä kun näin keväällä on hukassa jo ihan tavisnimetkin.

'Siis se kasvi, jossa on keltaiset kukat ja sitä kasvaa ihan nurmikolla. Lehti on iso ja siihen tulee se kastehelmi.'

'Tarkoitat poimulehteä.'

'Joo! Tuo on siis tunturipoimulehti.'