Veljelle tehty joululahja eli valokuvakansio meidän vanhoista lapsuuskuvista on vihdoinkin valmis. Kuvaa siitä ei nyt ole koska innostuin kovin sen valmistumisesta ja paketoin sen saman tien kun sain valmiiksi. Sehän oli siis viimeinen lahja ilman paketointia ja nyt on kaikki joululahja-asiat kunnossa. Kyllä kelpaa....mutta...vielä on lahjojen jakaminen ja vieminen. Eikä se oikein tänä vuonna nappaa. Huh, kun oikein ajattelenkin sitä, että ajellaan ympäri sukulaisia ja kylänmiehiä ja minä kömmin autoon ja autosta pois ja könkkään sauvoilla ja seison eteisissä ja hikoilen ja verenpaine kohoaa ja lonkkaa pistää ja kaikki haluavat tarjota kahvit tai ainakin glögit. Syvä huokaus. Me ollaan joka vuosi kierretty kaikki tuttavat ja viety lahjat ja se on ollut ihan hauskaa, mutta tänä vuonna ei innosta. Varmaan käydään vain autottomilla ystävillä ja minun ei sitä tarvitse kenellekään selitellä - toivottavasti.

Tein myös pari muuta aika isoa urakkaa tänään eli siivosin sisustuskuvamapin ja päivitin osoitekirjan. Vaikka meillä ei ehkä koko joulua sisustusmappia selatakaan niin onpahan jotain ainakin siivottu :D

Ja päivän huipennus oli joulupipareiden paistaminen ja maistaminen. Olen koko ikäni tehnyt pipareita samalla perintöreseptillä eli Pikku Myyn pipareiden reseptillä. Nimi on kopioitu myöhemmin mukaan jostakin lehdestä. Pikku Myyn nimi tulee varmaankin siitä kun piparitaikinaan tulee mausteeksi pippuria. Vielä illalla yhdet maistiaiset ja loput piparit piiloon joulua varten :)