Toivon synttäreillä kävi muutama tyyppi, jotka ovat viimeksi käyneet meillä keväällä tai viime talvena. Muutama kommentti tuli uusista huonekaluista ja onhan meillä aika moni kaluste saanut uuden värin pintaan ja ehkä täällä näyttää erilaiselta. Eron huomaa varmaan paremmin kun kaiken näkee kerralla uutena eikä pikku hiljaa, kuten itse.

Omissa silmissä on keittiö muuttunut enisten. Petsatut mäntykalusteet ovat olleet minun inhokkeja varmaan viimeiset kymmenen vuotta. Mutta koska ne ovat hyvät ja tukevat ja melko vähän kolhiintuneet kalusteet, uusien ostaminen ei ole ollut vaihtoehto missään vaiheessa. Jotenkin on vaan tuntunut työläältä ajatus niiden maalaamisesta. Toteutus ei sitten niin vaivalloista ollutkaan. Kaikki muu on maalattu kesällä, pöydän mies maalasi reilu viikko sitten autotallissa, kun tuo kesä loppui kesken eikä sitä voinut enää ulkona sutia.

Pöydän ja tuolien lisäksi maalia saivat pintaan muutama kori, pieni laatikosto ja leipälaatikko. Tykkään.

Vanhempien vanha torivaaka on putsattu ja tuotu sisälle. Se näyttää nykyään ihan mitä sattuu, joten neuleita en sillä punnitse. Siihen käytän vanhaa puntaria, joka tosin ei ole kovin tarkka sekään.

Keittiöön hankin myös jotain uutta: kattovalaisimen. Ketjut on nyt vähän hassusti solmittu, kun testaillaan millä korkeudella se olisi paras. Hiukan oudolta tuo vielä tuntuu, kun edellinen valaisin oli viiden lampun kruunu ja se antoi valoa lattiasta kattoon. Ja tuo valaise vain alaspäin. Voihan olla, että vanha vielä palaa ja tuo siirretään toisaalle.

Pikkiriikkinen keittiö muuttui vaalean kalustuksen myötä ehkä muutaman neliösenttimetrin verran suuremman näköiseksi. Vaikka mäntyinen kaluste oli paljon armeliaampi erilaisille tahroille ja muruille ja valkoista täytyy pyyhkiä ahkerammin, niin silti tykkään noista tosi paljon.