Heijastin

Joka vuosi tulee uusia ihmisiä meidän elämään, joille en ole  heijastinta antanut eli vuosittain pääsen muutaman tekemään. Tällä kertaa nämä kotiutuvat Toivon eskariopelle ja avustajille. Heijastimien tekemiseen jää joka kerta vähän koukkuun ja nämä ovat kai ainoita askarteluja tai mitä vain käsitöitä, joita jaksan tehdä kyllästymättä useamman kappaleen. Siis sen kaksi tai kolme. Olen varmaan kyllästymiseen asti kertonut, että en ole mikään sarjatöiden tekijä ja jo kahden sukan tekeminen on saavutus. Saati sitten se, että neulon kummallekin lapselle putkeen lapaset.

Näissä on pohjalla vanha huovutustyö, koristeena pitsiliinasta leikatut kukat ja perintönapit. Kiinnitys hakaneulalla. Tuli ihan kivat, jos tykkää tällaisesta tyylistä. Jos ei tykkää, heijastin on aina helppo antaa eteenpäin sellaiselle, joka pitää. Tällä kertaa onnistuin saamaan myös heijastimen takapuolesta melkein siistin. Ei se ihan täydellinen ole, mutta onneksi jää sentään takkia tai laukkua vasten piiloon.