Kiitos kaunis kaikille, jotka kertoivat miten se huugi-guugi tehdään. Nyt osataan meilläkin. Oli kyllä pakko niiden lastenrallatusten jälkeen kuunnella ihan jotain muuta ja nollata pää. Tunti huugiguugia, rillutirallutia ja lallallaata oli minulle kyllä aivan liikaa. Mutta ei auta. Kyllä kai noita rallatuksia on nyt pakko muutaman vuoden ajan kuunnella.

Mun jokapäiväinen netinkäyttökielto on ollut tehokasta. Konetta en ole joka päivä avannut. Mutta tietysti lyhytkin tauko tarkoittaa sitä, että kerralla on pakko sitten hengata täällä pitkään :O)

Olen saanut tunnustuksen Lumikilta. Iso kiitos <3 Ja kuten yleensä, minulle on vaikeaa nimetä kenelle tämän annan. Tosin tällä kertaa mukana on myös laiskuus - en jaksa alkaa miettimään ja linkittämään. Joten ojennan tämän jälleen kaikille blogin lukijoille.

Here the rules:
Säännöt:

1. The winner can put the logo on his/her blog./ Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.

2. Link the person you received your award from./ Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.

3. Nominate at least 7 other blogs./ Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.

4. Put links of those blogs on yours./ Laita noiden blogien linkit sivullesi.

5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated./ Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Vaikka aika ei ole mennyt netissä niin käsityöt eivät silti edisty. Mutta kesästä ollaan nautittu sitäkin enemmän. Ja jatketaan edelleen samalla tavalla. Kärpästen ja pörriäisten ihmettelyn lisäksi meillä on alkanut tapahtua.

Tukea vasten noustaan polvilleen. Seisominen tuettuna onnistuu myös jos joku siihen asentoon auttaa. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Kesästä nauttimiseen kuuluu ehdottomasti mattopyykki. Tosin minä taisin tällä kertaa pestä vain kaksi mattoa. Ja niistäkin toinen oli minikokoinen. Mutta eipä noita miehenkään pesemiä mattoja voi isoiksi sanoa.

Meillä osui tänä kesänä mattopyykki tosi nappiin. Torstaina satoi koko aamun ja päivän. Kun mies pääsi töistä alkoi aurinko pilkistellä pilvien raosta. Lähdettiin kiiruusti matonpesupaikalle. Perjantain auringonpaiste ja helle tekivät sen, että matot olivat perjantai-iltana kuivia. Mahtavaa.

Siinä perjantaina aamupäivällä katselin kun mummot ja mammat menivät kilpaa matonpesupaikalle. Siellä mahtoi olla ruuhkaa silloin. Me siis asutaan pesupaikalle menevän tien vieressä. Eikä kovin pahasti voi erehtyä mikä on meininki jos mummo polkee fillarilla sinne päin tarakka täynnä mattoja.

Perjantaina meillä oli vuorossa retki Sysmän kirjakyläpäiville. Ehdittiin sinne sen verran myöhään, että kirjanmyyntikojut torilla jo lopettelivat myyntiään. Saatiin sentään muutama lastenkirja ostettua. Ja vanha opetustaulu. Minäkin olen ala-asteella sellaisesta oppia saanut.

Eikä kai matkaa ilman hömppää. Hömpäksi osui tällä retkellä kukkaruukku.

Oli mulla neulekin mukana ajatuksella, että teen sitä matkalla. Ainuttakaan silmukkaa ei syntynyt. Mennessä oli liian kuuma ja tullessa Toivo oli kiukkuinen. Viikonloppuna sain sentään muutaman silmukan tehtyä. Tänään syntyy ehkä vähän enemmän silmukoita kun on Korialla neuletapaaminen. Nyt ei ainakaan lankaa pitäisi ostaa kun ei kerran ole kulutustakaan.

Myös ommeltavaa olisi. Mutta kun ei näitä kesäpäiviä oikein halua viettää ompelukoneen kanssa alakerran pimeässä huoneessa. Eikä siihen ole oikein intoa senkään takia kun on vaan niin kiva puuhastella tuon Toivon kanssa ja seurata sen juttuja. Ja onhan meillä myös se lastenhoitajaongelma. Kun ei ole noita mummoja. Yksi ystävä tosin lupasi lomallaan tulla hoitamaan Toivoa viikoksi. Vai sanoiko se, että viikolla?