Tyynen vauvakirjaa olen täyttänyt aika laiskasti verrattuna Toivon - se on varmaan kaikkien kakkosten kohtalo. Mutta tänne blogiin olen yrittänyt laittaa kuukausikuulumiset suunnilleen samaan tahtiin. Ja nyt se on vuorossa 15 kk ikään mennessä tapahtuneet kehitykset.

Ennen kävelyyn lähtemistä alkoi Tyyne kiipeillä. Toki se on nyt jo ihan eri mittakaavassa kuin aluksi. Ei kuitenkaan mitään supervaarallista ole vielä tapahtunut. Rappusia alakertaan tyttö haluaisi mennä edestakaisin ja saa melkoisen kaarihuutokohtauksen kun siitä nostetaan pois. Sitä kaarihuutoa tulee muutenkin aika herkästi kun jotain kielletään. Kuinkahan herkässä se on sitten kolmevuotiaana?

Kovasti Tyyne myös yrittää hyppiä tasajalkaa. Olen sanonut, että ei kuulu vielä tähän ikään, mutta ei usko.

Laatikot aukeavat aika herkästi Tyynen käteen - etenkin keittiössä. Mutta joidenkin kieltokertojen jälkeen älyää jättää nekin rauhaan eli ei ole tarvinnut sitoa muita kuin tuvan tv-kaappi. Oman huoneen laatikot saavatkin aueta. Muuten ei juuri sellaisia tavaroita ota, joita ei saa. Tosin eräässä keittiölaatikossa olevat Toivon purkat ja xylitol-nappulat ovat sen verran houkuttavia, että kiusausta on melko vaikea vastustaa. Niitä vähän pureskeltuja purkkia alkaa olla purkkakuppi kohta puolillaan.

Puhetta tulee paljon. Sitä omaa kieltä. Sanoista toistelee perässä innokkaana viimeisiä tavuja. Ja tietty joskus sanoo jonkun tunnistettavan sanan ja aika yllättäviäkin sanoja. Kuten Barbababa tai lentokone. Aika vähän käyttää oikeita sanoja. Eniten käytössä olevat selvät sanat ovat oho, anna ja auto.

Leluista kiinnostaa eniten autot ynnä muut koneet ja laitteet. Toisaalta ihan kaikki tavarat mitä voi kantaa kädessä tai levittää on kiinnostavia. Myös soittimet on aika hottia. Ihan äkkiä en olisi voinut uskoa, että tässä iässä joku osaa soittaa jo huuliharppua. Ja joskus tuntuu, että se osaa sitä koko ajan joka päivä. Tänäkin aamuna Tyyne soitti huuliharppua ja Toivo marakassia yhdessä. Toivo oli laittanut kuulosuojaimet päähän, mutta minä sain nauttia musiikkiesityksestä.

Kirjoja Tyyne lukee myös ahkerasti. Etenkin aamut alkaa ja illat päätetään kirjoja lukemalla. Suosikkikirjoja on Pipsa Possu ja eräs numerokirja, josta kaivetaan esille aina sama kissasivu ja siinä kohdassa alkaa Alma-nimen hokeminen. Toivo on tehnyt samaa kirjaa lukiessa samoin.

Syödessä Tyyne sotkee ihan hirveästi. Kuten tuon ikäiset yleensä. Siistin Toivon jälkeen tämä on ollut  ihmeellistä. Kyllä sitä puuroa myös suuhun menee, mutta enemmän muualle. Tyyne on kaikkiruokainen, tosin ehkä hiukan nirso ruoan koostumuksesta. Ja edelleen se paikallaan istuminen syöttötuolissa on ... tai sitä ei usein ole. Uhkailu kyllä tehoaa tässäkin: kun sanoo, että ruokaa saat kun istut nätisti, niin johan se heiluminen ainakin hetkeksi loppuu. Kerjäämistä ruokapöydässä Tyyne harrastaa ihan hurjasti. Anna-sana toistetaan niin kauan kun ruokaa on lautasella. Mutta jos Tyyneä ei laita ajoissa istumaan omaan tuoliin ruokaa odottamaan on vaihtoehtona huuto ja kaari-itku tuolin vieressä.  Että ruoka siis maistuu.

Yöunet on Tyynellä 10 - 11 tuntia. Päiväunet 2 - 3 tuntia. Tyyne nukahtaa helposti. Päiväunille mennessä aika usein jo vaatteita puettaessa. Joskus joutuu vähän työntämään vaunuja, mutta ei montaa minuuttia.

Tyyneä imetän vielä. Aamulla, päiväunien jälkeen ja illalla sekä yöllä pari kertaa. Tyyne on ollut pari kertaa unikoulussa eli nukkunut miehen kanssa sohvalla, kun alkoi yöt mennä siihen, että olisi pitänyt imettää koko ajan. Tyyne ei imettämistä itse pyydä, mutta kun ehdotan, innostuu kovasti.

Tyyne ei ole aivan hurjan innokas auttamaan arjen askareissa, mutta muutama juttu on aivan ehdottomia: kauppakassin tyhjentäminen ja roskien kuljettaminen roskikseen. Välillä meinaa tulla oikein riita siitä, kuka saa tyhjentää ostokset kassista. 

Hampaiden pesu ei ole suosikki, mutta käsiä saisi pestä vaikka koko ajan. Kynsien leikkaus on myös aika kamalaa, mutta joskus siitäkin selvitään ilman kaarihuutoa. Vaipat on käytössä, potalle Tyyne kyllä haluaa aina kun sitä kysyy. Ja jos sinne pottaan tulee pissa, niin ihan on sattumaa. Kerran Tyyne halusi potalle, istui siinä hetken ja nousi ja kyykistyi tekemään kakan siihen potan viereen. Vielä on siinä asiassa opittavaa.

Tyyne kasvaa ja kehittyy ja kovasti ottaa mallia isoveljestään. Kaikki pitää saada tehdä mitä Toivokin. Onhan se suloista kun Toivo lukee Tyynelle ja muutenkin 'opettaa'. Yhdessähän nuo paljon touhuavat ja leikkivät. Ja tappelevat. Tyyne sotkee Toivon leikit ja Toivo vie lelut Tyynen kädestä. Ja huuto on kova. Mutta onneksi ei ihan koko ajan. Ja aina riidat sovitaan halaamalla. Pusuja ei Toivo enää Tyyneltä huoli - ne on liian märkiä.

Tyyne on pieni pörröpäinen, hiuspinniä käyttävä, tanssiva, pussaileva ja kikatteleva autotyttö.