Eilen se tuli postilaatikkoon. Viimeinen posti Salaiselta askarteluystävältä ja samalla paljastus kuka hän oli. Olin  arvannut ystäväni oikein. Tai ehkä oikeastaan toivonut, että olisin arvannut oikein. Menikö monimutkaiseksi? Siis olin ensin arvannut kuka ystäväni saattaisi olla. Sen jälkeen kun olin lukenut tämän Johannan blogista, aloin hurjasti toivomaan, että juuri hän olisi ystäväni. Ja oikeaan meni. Mutta kyllä arvauksen eteen teinkin jonkin verran etsivän työtä :D

SAYmaaliskuu.jpg

Paketista siis paljastui tuo ihana huivi, tarroja ja kaunis ATC-kortti. Kyllä oli taas niin minun näköisiä nuo kaikki :O) Ja huivi - se on ihana!! Kävin eilen oikein päiväunillekin huivi kaulassa. Tai siis meniköhän se niin päin, että huivi oli kaulassa ja nukahdin... Kaunis on ja kauniin värinen :O) Kiitos Johanna Sinulle suuresti! Olit ihana Salainen askarteluystävä ja annoit minulle monia iloisia hetkiä kirjeilläsi :O) Nyt jatketaan sitten ei niin salaisina ystävinä!

Laitoin myös eilen oman viimeisen lähetyksen paljastuksineen menemään. Tämä loppukuu on yhtä jännitystä. Mitäköhän oma ystäväni miettii minun tekeleistäni? Onko ne menneet edes ehjinä perille? Olenko osannut ollenkaan olla hyvä ystävä? Yritystä kyllä on ollut!