Sen lisäksi, että töissä alkaa kesälomalaisten sijaistaminen, tein koko viime yön töitä - unissa ja valveilla. Ja mitään hyötyä siitä ei edes ollut. Sijaisuuden pohtimisen lisäksi viime yönä vaivasi levottomat jalat ja toinen kissa. Ensi yönä toivon unta.

Työpäivä meni kuitenkin kivasti. Mutta syynä siihen ei ollut itse työ vaan käynti keskussairaalassa ultraäänessä. Rakenneultra oli nyt. Hyvää kuuluu vatsanpeitteiden alle. Koko on oikea ja sydän sykkii kuten pitääkin. Verikokeeseen kuitenkin passitettiin. Otetaan tumavasta-aineet. Liittyy reumaan. Jos vasta-aineita on paljon, joudun tiheämpään syyniin, sillä vasta-aineet voivat vaikuttaa sikiöön siten, että sille tulee rytmihäiriöitä. Jos vasta-aineita on vähän tai ei ollenkaan joudun vain melko tarkkaan tarkkailuun. Mutta toistaiseksi sydän sykkii kuten pitääkin.

Ja kotona odotti vaihteeksi kivaa ja mukavaa postia. Kutsu rippijuhliin, kutsu hääjuhliin ja paksu kirje Salaiselta askarteluystävältä. Ja kiva oli paksun kirjeen sisältö: neljä pitsiliinaa, vanha lusikka ja pari suklaapatukkaa. Ja lappu, että toinen suklaa on miehelle :D Viimeksi nälkäisenä söin kummankin patukan... Nyt syötiin kumpikin omat jälkiruoaksi :O) Kiitos ja nam.

Pitsiliinat.jpg

Pitsiliinat on IHANIA!!! Samoin lusikka :O) Liinoille kyllä löytyy käyttöä. Jos ei käsitöihin niin ihan sellaisenaan pöydille. Ainakin se iso valkoinen tulee varmasti jonnekin pikkupöydälle. Kiitos taas kerran paljon Sinulle SAY. Vielä ei tullut paljastusta kuka askarteluystäväni on, mutta onhan kuukautta jäljellä vielä monta päivää... surullista on taas tämänkin rupeaman loppuminen. Tällä kertaa minulla ei ole aavistustakaan siitä kuka salainen ystäväni on. Toisaalta en ole ehtinyt, jaksanut, viitsinyt tehdä etsivän työtä asian eteen.

Eilen illalla oli luopumisen aika. Napakoru sai lähteä. Vielä olisin sitä kuukauden verran voinut pitää. Sen jälkeen olisi vaarana, että se repeää kun vatsa kasvaa. Jo nyt se hiukan kiristi.

IMG_5690.jpg

Ikävä tulee. Ja tuntuu tosi alastomalta. Se oli siinä jo niin monia vuosia, että oli melkein kasvanut kiinni :O) Ehkä vielä tapaamme.