Jo toisen kerran. En saa sitä suurta iloa ennen kuin jotain on otettu pois. Äiti nukkui ikiuneen eilen aamulla kymmenen aikaan. Rauhallisena, levollisena ja kivuitta. Äidille tämä oli parasta. Minä en vain halua sitä hyväksyä. Viimeisen kerran tavatessamme äiti jaksoi kohottaa hiukan päätään ja hymyillä minulle kun lähdin. Samoin veljelleni, joka ei ollut saanut äitiin minkäänlaista kontaktia kuukauteen. Näin hän kai hyvästeli meidät.

Nyt on jäljellä kova ikävä ja suuri suru. Onneksi minulla on rakas mies, poika, sukulaiset ja ystävät. Sekä vauva tulossa. Ja rakas tärkeä veli. Ja paljon kauniita ja hyviä muistoja äidistä.