Niin monta kivaa asiaa on taas tapahtunut: Toivo on nukkunut muutamana aamuna varsin pitkään. Tänäänkin puoli kahdeksaan. Ja sehän tarkoittaa sitä, että minäkin saan nukkua. Äiti pääsi Mannayhdistyksen ikäihmisille suunnattuun päivätoimintaan mukaan. Eli aina torstaisin on koko päivän tapaamassa muita, saunomassa, syömässä oikeaa ruokaa. Saa siellä levätä ja bingokin kuulemma on. Äiti oli innoissaan ja minäkin olen. Sitten tuli lunta ja eilen postissa Aarrevaihdon paketti.

Sain oman pakettini blogittomalta Heliltä. Paketti oli kovin mieluinen ja kiva. Kiitos <3 En ollut ainoa, joka innostui paketista. Ennen aukaisua annoin sen leikkiä posket punaisina laatikon kanssa.

Paketin sisältä löytyi seuraavaa: suklaakahvia, enkelisuklaata (kuvassa vain kuoret, kuten yleensä), Lea special - joululehti ja Diana kirjontatöitä -lehti, kolme huovutusneulaa, no 6 pyöröpuikko, 200g mustaa Gjestal Baby ull -lankaa, neulotut kynsikkäät, neulottu pitsiliina ja muumimuki.

Sisältö oli siis hyvinkin oikeaan osunut. Ainoastaan huovutusneuloja minulla oli ennestään, mutta koska niitä välillä katkeilee nämä tulivat myös oikein tarpeeseen. Lehdet olen vain pikaisesti selannut ja kyllä niistä jotain idean tynkää pikaselauksellakin löytyi.

Lähikuvaan noita itse tehtyjä eli kynsikkäät ja pitsiliina. Aivan ihanat ja niin tasaista neulontajälkeä noissa kynsikkäissä. Mitähän lankaa niihin on käytetty?

Paketin sisältä löytyi sanomalehteen kääritty mytty, josta näki heti, että siellä on muki. Ihan vähän jännitti, että ei kai vaan Nipsu, kun taisin siitä siinä ilmoittautumislomakkeessa mainita. Ai miten niin se Nipsu on ollut minulle pakkomielle? Ei ollut Nipsu vaan se uusin Talvinuotio-muki. Kiitos <3 Oli kyllä kovin iloinen yllätys, tämänkin osto oli vasta suunnitteilla.

Minun lähettämä Aarrevaihtopaketti ei vielä kai ole perillä, joten siitä ei nyt tällä kertaa. Ehkä sekin tämän viikon aikana kotiutuu. Kun itse sain näin upean paketin, tuntui se itse koottu aivan tylsältä ja tyhmältä.

Eilinen valkoinen maa ja auringonpaiste sai minut ja Toivon lähtemään kävelylle. Tänään puolestaan ulkoiltiin omalla pihalla. Aloitettiin lintujen talviruokinta, pulkkailtiin ja ihmeteltiin kissoja - omia ja naapureiden.

Toivo seisoo lyhyitä aikoja ilman tukea sellaisissa paikoissa, missä on luotettava tuki lähellä. Kuten tiskikoneen tai äidin vieressä. Tänään Toivolla oli kengät jalassa kun mentiin ulos. On sillä jo kerran ollut kengät, mutta nyt kävi näin kun nostin sen pihalle. Oli se vähän aikaa tumput suorina ja sitten alkoi itkemään. Pelästyi kai kun tajusi seisovansa siinä keskellä pihaa ilman, että turvallista tukea näkyi lähelläkään.

Niin ja ei ne Toivon näppylät olleet vesirokkoa. Onneksi. Kyllä sitä kuulemma nyt liikkeellä on, mutta ei tällä kertaa Toivossa tai minussa. Minä en ole rokkoa vielä sairastanut, se varmistettiin verikokeilla raskausaikana kun työpaikalla oli vesirokkoinen lapsi. Toivo sai viime viikolla influenssapiikin, joten ehkä ne oli niitä näppyjä.

Valmiita käsitöitäkin olisi. Ainakin lapaset, pari myssyä, Toivolle pusero ja takki ja joitain pieniä huovutuksia ja ompeluita. Noista jotain varmaan ensi kerralla.