Olen kohta kaksi kuukautta viettänyt pihalla kaiken mahdollisen vapaa-ajan. Koti, blogi ja oma ulkonäkö on ihan riparapana, mutta piha kukoistaa. Ainakin niiltä osin mitä olen sitä laittanut. Tänään sataa onneksi vettä ja sain aikaa imuroimiselle, tukan kampaamiselle ja bloggaamiselle. Vessan pesen myös, mutta pölyjä en pyyhi. Ja taas bloggaan pihasta - koettakaa kestää. Ensi kerralla yritän kirjoittaa jo jotain muutakin.

Olen selvitellyt pihan ongelmapaikkoja ja saanut tehtyä ratkaisuja kokonaan tai osittain moneen kohtaan.

Uusi pihatie ja talon laajennus aiheuttivat etupihanäkymään paljon muutosta ja tekemistä. Olen muokannut vanhaa istutusaluetta, tehnyt uutta vanhan pihatien päälle ja kärrännyt kiviä alueen reunalle. En oikein tiedä pidänkö noista kivireunuksista, mutta ainakin ne tekevät alueesta siistimmän näköisen ja estävät soran sekoittumista multaan. Sorakuorma pihatielle on vielä tilaamatta, mutta vielä on hiukan muutakin puuhaa, ennen kuin on sen aika.

Vanha kaivonrengas siirrettiin syksyllä kaivinkoneella istutusalueen reunalle. Olen laittanut siihen suikeroalpia ja saniaisen sekä kellokärhön. Toivon, että rengas sammaloituu ja siten maastoutuu paremmin. Noihin epämääräisiin tolppiin on tulossa pihavalot, ehkä jo tämän kesän aikana. Ainakin valaisimet on on jo ostettu.

Uusi pihatie menee tontin reunassa. Kovin tiheää pensaikkoa siihen ei saa, mutta jotain pientä kyllä. Pihlaja, pilvikirsikka, luumu ja päärynä siinä on jo kasvamassa näköesteeksi naapurin suuntaan, mutta taidan laittaa vielä koivun tuohon ojan reunalle. Tässä on vielä miettimistä.

9038418053_9910cc46ca.jpg

9040595030_4b042ccb30.jpg

Jyrkkä rinne autotallin oven vieressä sai tueksi muurin ja epämääräisen portaikon laatoista. Siinä on kasvamassa seppelvarpua, suikeroalpia, taponlehteä ja metsämansikkaa, joiden toivon leviävän ja sitovan maata. Tuo on tiukkaa savea, joten on senkin takia melkoinen ongelmapaikka. Toisaalta savi on pysynyt jopa tuossa melkein pystysuorassa seinässä paikoillaan kovillakin sateilla eli on siksi kiitollinen alusta juuri tässä. Yritän saada tähän myös sammalkasvustoa ja jos jostain löydän sopivan litteän suuren kiven tueksi. Ja haavehan on, että tässä paikassa on ehkä kymmenen vuoden kuluttua maakellari.

9040594864_94da6ae6fa.jpg

Ongelmakohta numero kolme oli omenapuun alla olevat kukat. Niitä on nyt siirrelty ja istutettu uutta, kaivettu epämääräiset laukat pois ja hyvä tuli. Omenassa on pongattu kaksi raakiletta, joten ei kovin kummoista satoa näytä tulevan. Päärynässä on sen sijaan niin paljon alkuja, ettei pysty edes laskemaan.

9040594732_cff42a4413.jpg

Neljäs ongelma oli reikiintynyt, likainen ja limainen piha-allas. Reikiä oli paikattu ja allas oli siksi ruman näköinen. Ja edelleenkin limainen. Kivet pois, allasmuovi pois, tilalle kompostimultaa, surukuusi ja raitamarskinheinää ja hyvä tuli. Vielä on kaksi minimaalisen kokoista allasta jäljellä. Toinen on vadin kokoinen, vuorattu kivillä ja kasvanut miltei umpeen suikeroalpista. Vesi pysyy kirkkaana varmaankin tuon kasvin ansiosta. Toinen allas on ehkä pienen saavin kokoinen, vuorattu kivillä ja pysyy vähälimaisena suihkulähteen ja altaaseen istutetun vehkan ansiosta. Mitään aineita en noissa käytä, koska niissä asuu sammakoita, kissat juovat niistä ja linnut kylpevät. Suihkulähdealtaan suurentaminen on haaveissa. Ehkä kokoon suuri saavi. Ja näiden lisäksi meillä on myös lasten uima-allas, jonka veden kirkkausaste on luokkaa Itämeri.

9040594630_5784b5a648.jpg

Viimeinen ja pahin ongelma on pesiytynyt kärhöihin. Istuin keinussa neulomassa ja katselin kahta pergolan tolpan viereen istutettua kärhöä, että ovatpa lähteneet hyvään kasvuun - leikkasin ne alas keväällä. Seuraavana päivänä istuin taas keinussa neulomassa ja kauhistuin. Toinen kärhö oli syöty ihan lehdettömäksi ja toinenkin oli täynnä pieniä vihreitä toukkia. Eli meille on saapunut kähröpistiäinen. Ötökän tuntomerkkejä tutkiessani totesin, että se oli täällä jo viime kesänä, mutta ei ehtinyt aiheuttaa näkyvää tuhoa. Pikkuiset kärpäset saa helposti napattua sormilla ja listittyä, mutta niitä satoja pikkuriikkisiä pieniä toukkia ei pysty mitenkään keräämään. Pari luunappia kärhön varteen ja ne putoavat ropisten maahan. Mistä ne kyllä kiipeävät reippaasti takaisin kärhöä syömään.

Ensin tuli itku. Kärhöt on ihan suosikkeja ja niitä on meillä aika paljon. Kolme uusinta kaivoin maasta ja pistin pussiin. Kolme leikkasin alas ja pistin varret pussiin. Lopuista leikkasin vain vioittuneita ja muhkuraisia osia ja pistin pussiin. Pussit tomitin kaatopaikalle. Parin päivän surun jälkeen päätin ryhtyä taistelemaan vastaan. Hankin kaksi uutta linnunpönttöä ja toivon, että ensi keväänä kiistan pöntöistä voittaa sinitiaiset eikä kirjosiepot. Kopsuttelen kärhöjä aina ohikulkiessani. Kirjoitin ostoslistalle jalkapallomaalin lisäksi Raid ja Calypso. Aion ensin yrittään mäntysuopaliuoksella, mutta varmuuden vuoksi hankin nuo myrkyt myös. Tänä kesänä peli saattaa olla jo hävitty, mutta ensi vuonna osaan olla heti keväällä valppaampi.

9038667531_63e2930bf3.jpg

9040594512_63eb83bac7.jpg

9040594418_4410cafc82.jpg