Uusi läppäri ja melkein puoli elämää sekaisin. Kai tähän tottuu. Ehkä ja toivottavasti. 

Nyt en enää edes muista mistä piti päivittää ja mitä kaikkea tässä on tapahtunut. Ainakin kaksi neuletapaamista on ollut, olen kyläillyt ja sen nyt varmasti muistan, että tänään meillä kävi kauan odotettuja vieraita.

Ystävältä sain palan kivaa kangasta ja toiselta ostin vyyhdin kivaa lankaa.

Jonkinlaista keskeneräisten neuleiden listausta oli myös tarkoitus tehdä. Tosin kuvien ottamisen jälkeen on jotain valmistunut ja uuttakin aloitettu, mutta valmistuneista myöhemmin.

Virkkauksista on kesken vuosikertatoppi, joka kenties joskus tulee mahtumaan minun päälle. Siksi se on edelleenkin kesken ja saa jäädä odottamaan hoikempia päiviä. Edelleen. Sohvatyynyä olen virkkaamassa ja kuusikulmioita jämälangoista peittotarkoitukseen. Tosin vain nukenpeitto tai vaunupeitto tai jotain muuta yhtä pientä.

Pientä jämälankapeittoa olen myös neulomassa, mutta voi olla, että tämä jää loppuelämäksi kesken. Saa nähdä. Nyt juuri ei ainakaan innosta lainkaan. Keskeneräisiä sukkia on neljät.

Toivolle on tulossa vihreä neulepusero ja minulle harmaanruskea neuletakki ja vironvillainen huivi. Toivon puseroa jatkan kunhan saan ensin neulottua pois 500 g Puro Takkatulta. Siitä on jo valmistunut Tyynelle takki ja puikoilla on minulle bolero. Lankaa luultavasti jää vielä senkin jälkeen tähteelle ja siitä teen Toivolle hatun ja jos vielä jää, niin sitten miehelle virkkaan solmion. Ja jos itse en jaksa sitä solmiota tehdä, niin annan koukun ja langan miehelle ja opetan vaikka pylvään virkkaamisen.

Ja tästä neulojasta tuli onnellinen neuloja kun neulojan yksivuotias tytär kaivoi kassista lankakerän ja halasi sitä onnellisen näköisenä.

Kyllä kai tämä päivitys tälläkin koneella onnistuu. On ainakin vähän nopeampaa. Vaikka tässä on control-näppäin ihan väärässä paikassa ja siinä missä sen pitäisi olla on laskin. Aika monta kertaa on tänäänkin laskin pompannut kuviin.