lasta.jpg picture by pupupossu

Tänään kävin Reumalla. Nyt sain luvan jättää lastan pois. Ulkoillessa sitä täytyy vielä käyttää jos sattuu kaatumaan. Kun on liukasta. Öisinkin ajattelin lastaa vielä pitää, kun tuo Toivo liikehtii joskus aika reippaasti siinä vieressä.

Ranne on luutunut kuten pitääkin. Kuusi viikkoa on nyt leikkauksesta ja toiset kuusi viikkoa käden varovaista käyttöä edessä eli loppu luutumisaika. Nyt aluksi ei saa kättä kovasti rasittaa, mutta eipä se ole edes mahdollista. Ranne ja sormet on vielä kovasti turvoksissa ja sormet tunnottomat. Eli ei näillä oikein mitään vielä voi tehdä. Mutta pikku hiljaa tässä käyttöä harjoitellaan - eiköhän ainakin turvotus jossain vaiheessa laske. Sormijumppa jatkuu edelleen.

Olen lueskellut tänään Kodin lääkärikirjaa vuodelta 1946. Siinä oli joitain hauskoja juttuja nivelreumasta. Onneksi en sairastunut siihen silloin. Tai no, en ollut kyllä syntynytkään.

Äkillisiä nivelkohtauksia ei seuraakaan nivelien entiselleen palautuminen, vaan nivelet jäykistyvät ja epämuodostuvat kohtaus kohtaukselta yhä enemmän. Potilas kangistuu lopulta täydelleen ja hänen on pakko kokonaan jäädä vuoteeseen, liikkumattomana ja täysin työkyvyttömänä. Mikään yhteiskuntaluokka ei ole vapaa pitkällisen nivelreumatismin vitsauksesta. Köyhien keskuudessa lienee kuitenkin vaikeita tapauksia suhteellisen runsaasti sen vuoksi, että hoito on pakostakin laimin lyöty, osittain myös siksi, että juuri taudin aiheuttama työkyvyttömyys on johtanut köyhyyteen.