Pitää vielä lisätä yksi uudenvuodenlupaus, minkä tosin tein vasta eilen. Koska viime vuoden puolella sain yhden ikuisuusprojektin tehtyä eli tilasin valokuvia, laitoin ne kansioihin - Toivolle ja Tyynelle tein omansa, sain laitettua tekstit sekä liimailtua muita kuvia ja tarroja sekä kummankin vauvakirjan päivitettyä, niin onhan tällekin vuodelle saataava yksi mahdoton tehtävä. Ja se on ruokaohjeet.

On laatikollinen ruokaohjeita. Netistä tulostettuja, lehdistä leikattuja sekä kokonaisia pirkanyhteishyvänjatiesminkä ohjevihkoja. Ja kaikki aivan kamalassa sekamelskassa. Välillä muistan jonkun kivan ohjeen, mutta sen löytäminen on aivan mahdoton tehtävä. Olen aloittanut ohjelaatikon siivoamisen ja ohjeiden leikkaamisen ja liimaamiseen omiin vihkoihinsa. Alku on lupaava. Laatikosta on löytynyt nippu servettejä, kadonnut reseptikirja, pari sisustuslehteä, yksi vauvalehti ja Aku Ankka. Ja yksi liimapuikko on jo liimattu loppuun.

Alkuvuoden tärkein asia eli jalan kuntoutus ja kunnon kohotus on alkanut lupaavasti. Yhteensä kolme tuntia lumitöitä ja kahden pulkan vetämistä hangessa. Eikä ollut mitään kevyttä pakkaslunta. Oli sen verran rankka rupeama, että Tyyne nukahti kesken leikin tuvan lattialle.

Mutta se unisieppari. Ystävät kävivät kylässä ja käytiin pieni keskustelu unisieppareista. Mies oli sitä mieltä, että meidän sieppari ei toimi - painajaisunia on. Minä olin sitä mieltä, että yksi sieppari ei riitä kun meitä nukkuu samassa huoneessa neljä. Minuun se ainakin tehoaa, mutta ehkä se teho ei ole yltänyt enää siihen miehen kohdalle. Siis tein pientä sisustusmuutosta makuuhuoneessa. Siirsin unisiepparin sängyn päätyyn, miehen tyynyn kohdalle. Josko nyt alkaisi toimia. Samalla vaihdoin vähän värittömämpiä kynttilöitä värillisten tilalle ja ihan pientä muutakin säätöä. Mitä nyt tuossa ahtaassa tilassa pystyy tekemään.