Kiitos kivoista kommenteista. Pikku hiljaa totutellaan uuteen elämänrytmiin. Minulla on vielä ihan hukassa, mitä sinne eskarireppuun pitää laittaa milloinkin. Tänä aamuna jäi ainakin lelupäivän lelut laittamatta, kun taksi tuli liian aikaisin ja kiire tuli. Seuraavan lelupäivän lelu pakataan jo illalla.

Viime viikolla oli viimeinen virallinen työpäivä ja työpaikalta soiteltiin, että tulenko läksiäiskakkukahville. Noh. On ihan jees, että eläkkeelle jääville, synttärisankareille ja itse omasta halustaan pois lähteville ne kakkukahvit keitellään, mutta että vielä irtisanotuille. Oli kiva kun olit töissä täällä, mutta juhlitaan nyt kakun kera sitä, että päästiin eroon susta. Sanoin, että tehkää vain kakku ja juokaa kahvit, mutta ei kiitos, en tule. Onnistuin sanomaan sen ihan kohteliaasti, vaikka teki mieli lausahtaa jotain ihan muuta. Sen verran kuitenkin pyysin, että kun tekevät työtodistuksen, laittavat siihen oikeat tiedot. On meinaan joillain muilla potkut saaneilla ollut ihan vääriä työtehtäviä siinä todistuksessa.

Suoraan työttömäksi en nyt jää, vaikka työkkäriin olen menossakin. Olen ollut sairauslomalla huhtikuusta asti ja olen edelleenkin. Ja lopputeksti onkin sitten sairaskertomusta, joten ei kannata lukea, jos ei reumatismi kiinnosta :)

Toukokuun alussa kävin reumatologilla ja käynti kestikin melkein kaksi tuntia. Toki siellä oli pari kandia tutkimassa ja se vei oman aikansa, mutta muutenkin aika oli normia pidempi. Reumalääkitystä lisättiin ja tällä hetkellä on käytössä neljät eri lääkkeet. Yhden uuden lääkkeen vaikutus pitäisi jo näkyä, toisen vasta parin kuukauden kuluttua. Muuten ei tuo olo ole parempi tai siis nivelet vähemmän kipeitä, mutta aamujäykkyys ei kestä enää neljää tuntia. Ja nilkan yösäryt ovat hävinneet. Toisaalta nämä pikku parannukset voivat kuulua normaaliin vaihteluunkin. Reippaasti parempaan päin menemisen sijaan on pari uutta niveltä alkanut viime aikoina oireilemaan. Polvet, jotka ovat olleet tähän saakka lähes oireettomia, ovat vuoropäivinä kípuilleet. Onneksi eivät sentään samana päivänä kumpikin. Vielä.

Lääkityksen lisäämisen ja pitkän sairauslomalapun lisäksi sain lähetteen jalkaterapeutille, jossa käynti ei ainakaan vahvistanut itsetuntoa. Jalat on paskat ja piste. Edelleenkään en ole hankkinut pohjallisia ja ostin ne tennarit, jotka terapeutti suorastaan kielsi. Mutta jos kesällä kävelee paljain jaloin ja sandaaleissa ja - köh - niissä tennareissa, ei pohjallisilla tee mitään. Tänään aion varata pohjallistenvalmistusajan. Tai sitten huomenna.

Kaiken tämän lisäksi kolahti lähete röntgenkuvaan ja ortopedille. Nämä ajat olivat viime viikolla. Ja tästä käynnistä seuraa se pitkään odotettu ja pelätty rystysten tekonivelleikkaus. Oikeaan käteen laitetaan kahteen niveleen silikonit ja peukalo jäykistetään. Yksi nivel on melkein kunnossa ja yksi sen verran vähän epäkunnossa, että siihen ei vielä tekoniveltä tule. Leikkaus tehdään noin puolen vuoden kuluttua, joten paniikissa aloitettu villatakki ehtii valmistua ennen sitä. Toivottavasti neulominen onnistuu myös silikonisilla varaosilla. Tekonivelien kanssa ei ole luvallista nostella mitään yli viittä kiloa painavaa, joten kaikki painava pitää nostaa nyt. Pihalla odottaakin parikymmentä laattaa siirtämistä. Taitavat jäädä viimeisiksi näillä käsillä nostetuiksi.