Huhtikuu on jo reilusti yli puolessa välissä ja eilen päätelty kolmiohuivi taitaa olla ensimmäinen valmis käsityö tässä kuussa. Tosin se on jo paljon se. Viime vuonna huhtikuussa en tainnut saada aikaiseksi muuta kuin pari ATC-korttia. Ja koska tässä kovaa vauhtia ollaan menossa kesää kohti niin kyllä ne käsityöt taas vaihtuvat pihatöihin. Sikäli mikäli pihatöitäkään nyt kovin kummoisesti viitsii tehdä. Jotain kuitenkin.

Tänään vähän aloiteltiin haravoimista ja kukkapenkkien siivoamista. Ei näytä tänä keväänä niin isolta työltä kuin aikaisemmin. Ja syynä on se, että viime syksynä tuli haravoitua ja siivottua perennat tavallista paremmin. Ja se tavallista paremmin johtui puolestaan siitä, että minä en ollut niitä siivoamassa vaan mies.

Miehellä on tällä viikolla isyysloma ja se tarkoittaakin sitä, että jotain ehdin minäkin puuhailla kun on päivisin tuota vauvanhoitoapua. Mies oli tänään vaunulenkillä ollessaan sanonut naapurin tädeille, että on vauvanhoitolomalla. Ihan kiva. Vaikka tänään jo parin tunnin ero vauvasta toi jonkinasteisia vieroitusoireita.

Tässä reilun viikon aikana meillä on ollut kaikenlaista pientä menoa ja tuloa. Tavallista enemmän vieraita, tuttuja, ystäviä, sukulaisia, työkavereita ja kylänmiehiä on käynyt kyläilemässä. Ja itsekin ollaan luiruttu kylillä. Siinä ohessa on pesty loput ikkunat ja tehty sisällä kevätsiivot, viihdytetty Toivoa ja itseämme. Toivo on pissannut minun vaatteet muutaman kerran alusvaatteita myöten märiksi, kakannut lattialle ja käynyt elämänsä ensimmäisen kerran hammaslääkärillä. Reikiä oli nolla. Mutta niin myös hampaita.

Niin ja se valmis käsityö. Elämäni ensimmäinen neulottu kolmiohuivi.

Aura3.jpg picture by pupupossu

Aura-huivi

Lanka: Teetee alpakka. 100% alpakkaa. Kulutus noin 190 g eli neljä kerää.

Puikot no 4, päättelyssä no 5.

Ohje: Punokset puikoille -kirja.

Aura2.jpg picture by pupupossu

Vaikka ihan neulomisen aluksi luulin, että en ikinä opi mallikertaa ja joudun joka ikisen silmukan katsomaan kaaviosta ja neulominen kestää vuosia niin ei se nyt ihan niin mennytkään. Kun aloitin huivia annoin miehelle ohjeeksi viitata aina kun sillä oli asiaa. Etten menisi sekaisin noiden kaavioiden kanssa. Mutta. Mallikerta olikin ihan mukava ja helppo ja vain ne kerroksien alut täytyi toisella silmällä vilkuilla ohjeesta. Eli sen oppi kuitenkin nopeasti. Ja puhuakin sai ilman viittaamista. Ja mikä ihmeellisintä - tällainen huivi oli kaikista ennakkoluuloista huolimatta yllättävän nopea neuloa. Vaikka minulla ei tuota neulomisaikaa ole mitenkään hurjasti niin tämä taisi valmistua alle kahdessa viikossa. Huivi oli usein työn alla imettäessä ja silloin kun Toivo nukahti syliin. Pyöröpuikolla kun ei sohi vauvaa ja työ oli vielä kevytkin. Seuraava 'imetyshuivi' onkin jo aloitettu.

IMG_0079.jpg picture by pupupossu

Huivia oli mukava tehdä ja mallikertaan jäi koukkuun. Huivin kanssa tulleet varsinaiset ongelmat liittyivätkin meidän Alma-kissaan. Ensinnäkin lanka meinasi loppua kesken. Alma oli jossain välissä käynyt retuuttamassa kerää ja lanka oli poikki useasta kohdasta ja juuri näiden jatkokohtien langanpäiden verran sitä lankaa oli liian vähän. Koska en enää loppumetreillä innostunut purkamisesta niin tein vähän tylyn ratkaisun siihen päättelyyn. Tein härskisti solmut noihin huivin langanvaihtokohtiin ja ne yli jääneet langanpätkät solmin pitkäksi langaksi, joka juuri ja juuri riitti loppuun. Ei mikään kaunis ratkaisu solmuineen. Vaikkei solmut sieltä niin kovin hyvin erotu. Onneksi. Paitsi jos tarkkaan katsoo. Mutta en anna kenenkään katsoa.

Toiseksi sitten se pingotus. Mistä löytää sellainen tila, jonne huivi mahtuu pingottumaa ja jonne ei kissa pääse. Kun ne nuppineulat ovat Alman mielestä langan jälkeen toiseksi parasta herkkua. Toivon huone oli ovellisena ainoa vaihtoehto. Tosin sen verran ahdas tila, että ei ollut pingottaminen ihan helpointa. Onnistui kuitenkin. Ja kiva tuli. Tykkään.

Aura1.jpg picture by pupupossu