Kiitos paljon taikasienivinkeistä! Kyllähän nuo taikasienet tuttuja on, mutta ei ne millä vahakankaan saa puhtaaksi :D Miehen varastosta autotallista löytyi kyllä sellainenkin ja kokeilen sitä heti kun eka painomustetahra tulee tuohon liinaan. Lahden Pehmuste ja Nahka, Etola ja Kärkkäinen ovat seuraavalla kerralla listalla kun ostan noita vahakangasta. Tällä kertaa vain lyhyt vartin aika rajoitti tuota etsimistä. Edellinen kallis kangas oli Kärkkäiseltä ja se meni rumaksi jo viikossa. Ainakin paprika imeytyi siihen - ja meillä syödään paljon paprikaa. Ja on yksi, jonka lautaselta helposti tulee se ruoka yli.

Vahakankaissahan on kyllä tosi paljon eroja. Ne pestävät ja silitettävät kankaat on myös hyviä ja niitäkin meiltä löytyy, mutta kun tuo silittäminen ei ole ehkä se minun vahvin osaamisalue, joten aika ryppyisinä ne sitten pöytään menevät. Ja tahraisina. Koska olen laiska liottelemaan sappisaippualla ja muita tahranpoistoaineitahan en käytä.

Keittiön olen saanut siivottua vihdoin. Vielä pitäisi pestä jääkaappi ja uuni sekä mikro. Kupit, purkit ja purnukat järjestelin niin, että eniten käytetyllä tasolla on vain pari purkkia ja suurin rojumäärä kerääntyi ikkunan eteen. Ja paljonhan sitä näyttää olevan.

keittintavarat.jpg picture by pupupossu

keittinikkunalla-1.jpg picture by pupupossu

keittintasolla.jpg picture by pupupossu

Pieni lankavarastokin löytyy keittiöstä jääkaapin päältä.

keittinlangat.jpg picture by pupupossu

Tänään kävin Reumalla kuulemassa kohtalostani. Ja se on nyt se, että ei leikata ennen kuin olen synnyttänyt. Sitten kuulostelen käden tilannetta kolmisen viikkoa ja jos edelleen on sormista tunto pois tai puutumista niin sitten yhteys ortopediin. Raskausaikana kun nuo käden hermot saattavat joutua lisäpuristuksiin turvotuksista johtuen. Sen olen kyllä huomannut. Mutta tutkimusten tulos kuitenkin näytti sitä, että tämä hermopinne ei ole itsestään paranevaa lajia. Ja onhan sitä paranemista jo odoteltu tammikuusta saakka. Parasta oli kuulla se, että operaatio tehdään päiväkirurgisesti ja vauva voi olla mukana (tietysti sillä hoitaja leikkauksen ajan) ja voin imettää heti leikkauksen jälkeen. Leikkaustilanteen ruotiminen ortopedin kanssa oli tällä kertaa mukavaa, sillä kirurgi on nuori nainen, jolla pieniä lapsia ja ymmärsi tilanteen oikein hyvin. Sanoikin, ettei itsekään antaisi leikata raskaana ollessaan. Helpotti kun eivät pakottaneet leikkauspöydälle.

Ja nyt kun ei tarvitse enää pohtia tuota niin voin täysillä keskittyä ongelmaan nimeltä sikainfluenssa. Ja se rokotus. Ottaako vai eikö ota. Tämä on elämäni vaikein valinta. Tällä hetkellä vaakakuppi alkaa kallistua enemmän rokotteen ottamisen puolelle. Miettimisaikaa ei ole enää paljon sillä meidän kunnassa rokote annetaan jo tämän viikon torstaina. Pahinta olisi joutua synnyttämään, jos juuri sairastaa tuota tautia. Sillä synnytyksen jälkeen äiti ja vauva erotetaan toisistaan heti. Äiti eristykseen seitsemäksi päiväksi ja vauva kymmeneksi. Eli en näkisi vauvaa kymmeneen päivään. Ihan tarpeeksi kamalaa oli se kun Toivo joutui olemaan kaksi vuorokautta tarkkailussa. Ja silloin sain sentään käydä katsomassa vauvaa usein ja sain imettää.

Ihan pelkkää lääkäriä ja keittiön siivoamista ei elämä sentään ole. Tein viikonloppuna melkein ahkerasti pihatöitä. Niistä myöhemmin. Ja tietty neulon joka päivä ja valmistakin on. Mutta kuvata pitäisi.

Ensi viikonloppuna on Lahdessa Kätevä-messut. Sinne suuntaan lauantaina heti kymmeneltä. Sunnuntaina on Toivon synttärikekkerit. Eli mukava loppuviikko luvassa.