Toivo täytti viime viikolla kuusi vuotta. Se herkisti ja itketti minua aika monta päivää etukäteen ja ihan vähän vielä jälkikäteenkin. Ihanaa ja haikeaa. Viimeinen käynti lastenneuvolassa oli myös ja ensi vuonna tarkastukset siirtyvätkin jo kouluterveydenhuollon piiriin. Lasten syntymäpäivät aiheuttavat minussa näemmä suuria tunnekuohuja ja näyttäisi myös siltä, että mitä enemmän lapsi täytää, sitä enemmän se minua liikuttaa.

Viime viikko meni juhlia askarrellessa ja leipoessa, viikonloppu juhliessa. Lauantaina meillä oli yli kymmenen noin kuusivuotiasta vierasta ja meno sen mukaista. Olin järjestänyt kaikenlaista pikku ohjelmaa, ettei menisi koko kaksituntinen riehumiseksi. Oli askartelua, ongintaa, tietokilpailu sekä tietysti perinteinen taikuri temppuineen ja ilmapalloineen. Ylimääräinen ohjelmanumero tuli Alma-kissalta, joka otti ilon irti lukuisista silittelijöistä. Oli hauska seurata, kun kissa makasi rauhallisena keskellä tuvan lattiaa äänekkäiden juhlijoiden pyöriessä ympärillä. Silittelijöitä ja halaajia löytyi lukuisia. Illalla sammuin ennen yhdeksää sohvalle. Sunnuntaina oli aikuisten ja serkkujen vuoro. Meininki oli hyvin paljon rauhallisempaa ja jaksoin illalla pysyä hereillä jopa kymmeneen asti.

Viikolla oli aurinkoista ja etenkin Toivon virallisena synttäripäivänä oli hyvin kaunis aurinkoinen sää. Viikonloppu olikin sitten sopivan harmaa. Nämäkin juhlat mentiin vähän samantapaisella halloween-teemalla kuin viime vuonna. Ensi vuodeksi on jo keksittävä jotain uutta, kuin hämähäkit, seitit, luurangot ja irtosormet. Vaikka mielelläni laittaisin noita samoja, kun kerran rekvisiittaa on jo. Katsotaan vuoden päästä, mitä se päivänsankari silloin haluaa.

Kuvia tuli otettua pikkujuhlijoista paljon, mutta jätän niiden julkaisun väliin, koska en ole lupia kysellyt. Olisi kyllä tosi iloisia ja hauskoja tilanteita. Muuten kuvia on vähän. Ja ihan pikkuisen ärsyttää se, kun kaiken taustalla on tylsät valkoiset seinät tai rakennusmuovit, joten ei mitenkään kovin tunnelmallista. Ensi vuonna on jo valmis tupa. Ehkä.

Toivon mielestä juhlat olivat onnistuneet. Parasta oli se kun kaverit kävivät, sitten lahjat ja herkuttelut. Niin ja kaikille niille tiedoksi, joille kerroin aloittavani maanantaina seinien tapetoimisen: no en aloittanut. Oli niin paha juhlakrapula, etten jaksanut tehdä yhtään mitään. Tänään aloitan. Ainakin aion hakea välineet ja tapetit valmiiksi, jos en muuta.