Pääsiäinen oli kiva. Kiireetöntä puuhastelua ja auringonpaistetta. Tosin Tyyne oli saanut jonkun pöpön ja torstai meni pikku potilasta hoivatessa ja oksennuksia pestessä. Onneksi lapsella nuo taudit kestävät vain sen päivän. Tosin ruokahalut olivat hiukan kadoksissa koko pääsiäisen ajan ja se koski myös suklaamunia. Saatiin sitten me muut vähän enemmän.
Ruohot tuli kylvettyä taas niin ajoissa, että ne olivat pääsiäisenä jo hiukan liian venähtäneitä. Samoin tulppaanikimppu notkui pyhinä viimeisiään. Narsissi-istutus numero yksi unohtui yöksi ulos, eikä kestänyt kahdenkymmenen asteen pakkasta. Uusi istutus saatiin sentään paikoilleen jo perjantaina, vaikka siinä ei niitä kukkia niin hurjasti vielä ollutkaan. Höyhenoksia sentään riitti koristeeksi ulos ja sisälle, että oli jotain silmäniloakin. Muuten tuo pääsiäiskoristeosuus on aika vaatimaton. Tosin tänään bongasin eräästä lehdestä kivan toteuttamiskelpoisen idean, mutta ei enää ehdi täksi pääsiäiseksi?
Ihan vähän olen neulonut, ommellut, rakentanut (=pitänyt taas mittanauhaa ja auttanut nostamaan kipsilevyjä) ja sukuloinut. Omenapuun leikkasin tosi rajulla kädellä - jännä nähdä miten reagoi moiseen parturointiin. Muutaman ylöspäin sojottavan oksan laitoin taivutukseen lyhtyjen avulla. Puu onkin nyt aika kivan näköinen kun sen oksilla roikkuu runsaasti lyhtyjä.
Pääsiäispupu toi lapsille ehkä vähän liikaakin pääsiäiskivaa, mutta jotenkin vain se taas lähti käsistä. Onneksi kaikki nähtiin silloin pupuaamuna peräti kolme pupua naapurin pellolla, joten selitys löytyi ilman yskimistä.
Kommentit