Toivon kerhon kevätjuhla. Minnanpäivä. Vilhelmiinanpäivä. Aika monta syytä juhlia. Keväistä juhlapäivää juhlistettiin eilen raparperikakulla, jonka tein yhteistyössä Tyynen kanssa. Nimpparilahjaksi sain Niiskuneiti ja runoilija -mukin, jota kyllä osasin odottaa.

Äiti, anna mun äkkiä vipsata. Sitten haluun nuolla vipsilät.

Toivon kerho on ihan loppusuoralla. Tällä viikolla on vielä kaksi kertaa ja eilen oli kevätjuhla. Ihan ilman kyyneleitä en juhlasta selvinnyt, mutta ne suurimmat kyyneleet vuodatetaan varmasti vasta viimeisenä kerhopäivänä. Voivoi. Joidenkin asioiden lopullinen päättyminen on vaan niin kova paikka. Kevätjuhla vietettiin kauniissa Nastolan Taarastissa ja sää oli ihan paras ulkoilmajuhlaan. Meidän pieni hieno mies oli esityksen ajan takarivissä ja kuvista voi kyllä tunnistaa Toivon lippiksen. Otettiin virallinen kerhojuhlakuva vasta katsomossa.

Koska koko kerhorupeama päättyy Toivon osalta tähän, yritin keksiä kerhotädeille jotain parempaa lahjusta ja päädyin villasukkiin. Tuntui hassulta antaa sukkapakettia hellepäivänä, mutta kyllä kai niitä kylmiäkin ilmoja vielä tulossa on. Viimeistään syksyllä. Koska en tiedä tätien lempparivärejä, tein perusharmaat. Ei nyt mikään luksuslahja, mutta sukille on aina käyttöä.