Jos lapset käyttäytyivät reissussa hyvin, samaa ei voi sanoa kuluneesta viikosta kotona. Tässä kohtaa huonosti käyttäytyvä lapsi on ollut pääosin Toivo. Totta kai Tyyne tekee kaiken tuhman perässä, joten ei ihan syytön ole tyttökään. Mitä lie kotiinpaluukiukuttelua vai onko kolmepuolikkaillakin oma uhmansa. Ääni käheänä joutuu komentamaan - toki hyviäkin hetkiä ja jopa päiviäkin on.

Jouduin ojentamaan ihan kunnolla eräässä kaupassa jo väsynyttä ja varmaan nälkäistä, kiukuttelevaa, uhmakasta, kirkuvaa ja tottelematonta poikaa. Mukavalta tuntui se kun komentamisesta oli apua ja Toivo muuttui ihan kiltiksi sen jälkeen, mutta vielä mukavammalta tuntui, kun kaupan myyjä antoi kehuja hyvästä kasvatusotteesta. Sitä kun ei itse ole aina ihan varma toimiiko oikein ja oppien mukaan. Niin paljon helpompaa oli lasten kasvatus silloin kun ei ollut vielä omia lapsia.

Käytiin yhtenä päivänä retkellä Orimattilan Kotieläinpuistossa, minä ja lapset sekä ystävä lapsiensa kanssa. Oli kiva päiväretki ja Orimattilassa on parasta se kun pääsee silittämään niitä eläimiä. Ja nyt Toivo näki sen riikinkukon, mikä jäi Kolmårdenissa näkemättä. Enää pitäisi nähdä lohikäärme. Jos joku tietää missä eläintarhassa sellainen on, otan vinkit kiitollisena vastaan.

Toivo aka Mr. Nenä. Aina ei ne eläinten hajut olleet parhaita meidän superhajuaistin omaavan pojan mielestä. Niin ja Toivo, joka on koko kesän halunnut pitää lippistä tai lierihattua halusi nyt huivin kun minulla ja Tyynelläkin oli. Sen lisäksi halusi kaulakorun kun minullakin oli. Suloista. Tyyne olisi halunnut saappaat jalkaan. Ne se haluaa aina.

Orimattilapäivän päätti käynti Puuterivillassa. Sinne täytyy vielä tehdä toinenkin visiitti joko ilman lapsia tai sitten on otettava mukaan lastenhoitaja. Ostin itselle pari ruukkua ja kehyksen jo puoli vuotta sitten otetulle kuvalle.

Muurari soitti ja ilmoitti, että tulee ensi viikolla takkaa muuraamaan. Olen tänään koko päivän raivannut tuvasta pois tavaroita. Pakannut epämääräisiin laatikkoihin, koreihin ja saaveihin. Kuljettanut niitä saunaan, varastoon, vajaan ja kaikkiin mahdollisiin muihin huoneisiin odottamaan takkaremontin valmistumista. Huomenna mies hajoittaa vanhan takan. Sitä rumilusta ei tule ikävä.

Jos on ollut hankala viikko takana pojan uhmakkuuden takia ei tuo Tyyne ole asiaa helpottanut. Tyttö on saanut päähänsä, ettei pissaa pottaan. Ei. Onkin oppinut hyvin pidättelemään. Aamulla otetaan vaippa pois ja ensimmäinen pissa tulee vasta päiväunivaippaan. Se vaippa on sitten tosi märkä ja välillä ui pissassa koko vaunut. Tosin aina ei pidättäminen onnistu ja vähän tulee tippoja lattialle tai ulos. Kakka tuleekin sitten ihan reilusti ulos. Tämän illan kruunasi pieni lattialle tiputtelu, jonka jälkeen huutava tyttö laitettiin potalle huutamaan ei ei ei. Oli kai sitten jo niin kova hätä kun se pissa tuli sinne pottaan tai sitten se itkeminen auttoi unohtamaan pidättämisen. Vahinko se varmasti oli. Meillä oli kuitenkin sen jälkeen ylpeä isä ja äiti ja erityisen ylpeä Tyyne. Olisi Toivokin varmaan ollut, mutta oli jo nukkumassa. Onpahan Tyynellä sitten jotain, mitä voi aamulla veljelleen kertoa.