Toivon kerhossa oli tänään nyyttärinaamiaiset. Ensireaktio naamiaispukuun oli Minä en ikinä aio laittaa päälleni mitään muuta kuin omat vaatteet. Pienen suostuttelun ja pojan merirosvoinnostuksen ansiosta sain Toivon ylipuhuttua pukeutumaan merirosvoksi. Ajattelin näin pääseväni helpolla, koska jo olemassa olevat mustat housut ja raitapaita kävivät puvuksi ja Toivo oli itse dyykannut jostain muovisen miekan ja niittivyön. Eli helpolla pääseminen oli huivin ja liivin ompeleminen.

Kangas löytyi aivan liian heposti etsimättä Eurokankaasta ja oli vieläpä edullista. Ja ompelutkin sujuivat näppärästi yksien Tyynen päiväunien aikana lauantaina. Liivin kaavankin olin saanut ystävältä, joten sekin puoli oli helposti kunnossa. Sopiva vuorikangas tuli minun vanhasta mekosta. Helpolla pääsin oikeasti. 

Silittää en edes ompeleita ehtinyt, kun ne olivat jo Toivon päällä. Ja ovat olleet siitä asti koko ajan - paitsi yöllä. Taisi tulla aika mieleinen setti. Käytiin vielä kahdestaan eilen ostamassa sopiva pääkallokaulakoru merirosvokapteenille ja puku oli täydellinen.

Äiti minä en millään malttaisi odottaa niitä naamiaisia.

Ja koska se isoveli on maailman ihmeellisin ja kaikki mitä se tekee on kopioimisen arvoista, on meillä tietty kaksi merirosvoa. Onneksi pikkusiskolle asusteiksi kelpaavat vielä halvat kopiot.