Hurjaa juhlintaa koko viikonlopun ajan. Oli synttärit ja äitienpäivä. Aivan mahtavaa.

Mies muisti jo viime kesänä esitetyn toiveen ja synttärilahjaksi sain muurikkapannun ja rengaspolttimen. Pannu on vielä testaamatta, mutta eiköhän ensi viikolla. Yksi vieras kävi ja joutui tyytymään kaupan pullaan, koska synttärikakku oli vasta tekeytymässä. Yleisön pyynnöstä (yleisö = yksi ihminen, mutta sehän riittää) olen luvannut laittaa tänne blogiin jotain leivontaohjeita. Ja tässä ensimmäinen eli mutakakku. Oli aika hyvää, vaikka jäi kovin löysäksi. Silti siitä ei riittänyt äitienpäiväksi, vaan mies joutui lasten kanssa leipomaan vielä kääretortun. Mutta sehän ei haitannut.

Mutakakku

  • 200 g tummaa suklaata
  • 200 g margariinia tai voita
  • 2 dl sokeria
  • 4 munaa
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta

Sulata margariini ja suklaa vesihauteessa. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe. Sekoita munasokerivaahto ja jauhot varovasti nostellen. Sekoita mukaan sulatettu suklaaseos. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Kakun kuuluu olla keskeltä pehmeä. Tarjoa kakun kanssa kermavaahtoa tai jäätelöä. Maistuu myös ilman lisukkeita.

(Kyllä niiden piparienkin ohje on tulossa, kunhan kerkiän niitä leipoa.)

Äitienpäivälahjaksi sain Toivon tekemän kortin, suklaalevyn ja riippapihlajan. Kortissa on kuva meistä kaikista ja kahvipannusta. Aika vaikeaa oli Toivon olla kertomatta kortista ja lahjasta. Tai siis kertoihan se jotain, mutta yritin olla kuuntelematta. Äiti, me askarreltiin sulle kortti. Äiti, sulle on laitettu pakettiin suklaata. Saanko minäkin maistaa sitä?

Viikonlopun kaksi juhlapäivää vietettiin suurilta osin puutarhassa. Siellä syötiin, juotiin kahvit, istuttiin, keinuttiin ja puuhailtiin. Loppuhuipennuksena veli piipahti skootterillaan kääntymässä.

Istutin lahjaksi saadun riippapihlajan lisäksi mansikat. Inhoan mansikkakangasta - toivottavasti mansikat kasvavat isoiksi ja kangas peittyy nopeasti.

Maalasin spraymaalilla lasten keinun. Ei tullut kovin tasaista pintaa, mutta tämä on paremman näköinen kuin se alkuperäinen puna-vihreä. Uusi keinulauta ja köysitikkaat sekä vanha vauvakeinu vaihdettiin myös entisten keinulautojen tilalle. Nyt se on hyvä ellei jopa täydellinen.

Syksyllä käsityökurssilla aloitettu mosaiikki oli vain puhdistusta ja ripustusnauhaa vaille valmis. Nyt riippuu valosieppari omenapuussa ja tykkään kovasti. Näitä voisin tehdä vielä lisää.

Marjapensaita vahtimaan askartelin linnunpelättimen. Viime syksyn prinsessavierailun ja tämän kevään kuninkaallisten häiden teemaa jatkoin ja laitoin tällekin kruunun päähän ja kaulaan kimaltelemaan helminauhan. Prinsessan käsissä roikkuvat naarmuuntuneet cd-levyt toimivat varsinaisina pelättiminä. Jännitettäväksi jää säästyvätkö marjat tänä vuonna.