Tänä syksynä ei pitänyt käydä ensimmäisilläkään kässämessilla. Lahden messut olivat Toivon synttäriviikonloppuna - ei ehtinyt, Tukholman messut just silloin kun oli reumatologit, jalkahoitajat sun muut - nekin oli harmittavasti pakko jättää väliin, Tampereen messut oikeastaan unohtuvaita kun kukaan ei puhunut niistä. Kunnes viikolla tuli viesti 'lähdetkö messuille'. Torstaina soitto ja paikan varaaminen bussiin ja eilen matkaan. Eli lähdin sittenkin. Ja kyllä kannatti.

Seura oli mukavaa, bussissa sain neuletta etenemään reilusti ja sain ostettua sen mitä halusinkin eli hiilikuitupuikot. Sen lisäksi mukaan tarttui tavispuikot, hiukan askartelutarviketta eli pillejä, yksi pellavakangas, yksi vyyhti jakinvillaa, yksi nappi ja tietysti lakuja sekä tottakai lapsille tuliaiset. Tulevan vessan oveen ostin wc-kyltin ja miehelle heijastimen. Siinä ne ostokset sitten olivatkin. Aika hillityt. Tuo lanka oli oikeastaan ainoa heräteostos, mutta toisaalta olin antanut itselleni luvan ostaa yhden vyyhdin, joten ei sekään mennyt yli suunnitellun. Ja jakinvilla erikoisuutena houkutteli.

Kolmesta hallista tuli kierrettyä kokonaan vain kaksi ja helmihalli jätettiin suosiolla väliin. Messut ovat ehkä paisuneet jo liian suuriksi ja loppuajasta alkoi tulla melkoinen kässä-ähky. Väentungos ei ahdistanut (koska siihen oli osannut varautua ja suhtautua sen mukaisesti) vaikka välillä joutuikin johonkin mummopuristukseen, ylitallatuksi ja kyynärpäällä tönityksi. Sen lisäksi suu kuivui ja hiki linkosi. Täydellinen messutunnelma.

Jalat kestivät kävelyt hyvin, koska olin aamulla doupannut itseäni reippaalla särkylääkesatsilla ja triplannut kortisoniannoksen. Lääkitys oli hyvin kohdillaan, koska yönkin sain nukuttua eikä aamulla olleet paikat tavallista enempää kipeänä.

Hassunhauskoista ihanista ja kivoista trikookankaista ommellut pipot näyttivät olevan se 'uusi' juttu, mitä oli tänä vuonna aika monella. Ite en niistä oikein jaksa innostua, vaikka olenkin lapsille sellaisia tehnyt. Eniten huvittivat ne 'vaippapipot' eli trikoopipot, joita on ommeltu samankuvioisista kankaista, joista itse tein lapsille vaippoja. En vaan voi sille mitään, että niistä kankaista tulee ekaksi mieleen vaipat.

Ja edelleen niitä pellavamekkoja on joka kulmalla - sieviä ovat sentään.

Tykkäsin kyllä kovasti messuista ja olihan siellä taas kovasti paljon kaikkea kaunista ja mielenkiintoista katseltavaa ja hypisteltävää. Ensi vuonna taas - jos vain muistan.

10899862214_165c2be798.jpg

10899862904_efa19fbcf6.jpg