Koska viikonloppuna oli aurinkoa ja paistetta, vietettiin se öitä lukuunottamatta pihalla. Vesimittariin ei tullut pisaraakaan vettä.

Vielä elokuun lopussa kukkii paljon. Tarhapäivänliljat, punahattu, lumikärhö ovat parhaimmillaan. Kermesmarja on jo kukkinut, mutta marjat ovat kauniit.

Koska oli aurinkoa, oli hyvä sadonkorjuusää. Kaivoin kaikki sipulit maasta. Ne olivat ihan huippupieniä. Näin pieniä ne on aiemmin olleet vain kerran ja silloin oli sateinen kesä. En toki auttanut tänä vuonna niiden kasvua kastelemalla, mutta enpä kastellut viime kesänäkään ja ihan hyvän kokoisia tuli. No, hyviä ne on pientkin. Perunoita kaivoin vain sen verran kun tarvitsin. Olkoon vielä maassa, pysyväthän tuoreempana.

Tomaattisato oli tänä kesänä kahdesta taimesta yhteensä yksi tomaatti. Niitä pieniä raakileita oli kyllä hurjan paljon, mutta joka päivä useaan kertaan tuli pieni tyttö ulos kasvihuoneesta kummassakin kädessä raaka tomaatti ja sanoi omenaa nam nam. Vain yksi siis ehti kypsäksi ja saatiin pelastettua Tyynen käsistä. Lohduttauduin sillä, että nyt ekaa kertaa kasvihuoneessa majaileva paprika oli suuri ja hyvännäköinen ja alkoi jo punertua. Kunnes Tyyne vei senkin. Ehkä ensi kesänä on runsaampi tomaattisato. Ja saadaan se paprikakin.

Porkkanoita tulee puolestaan paljon, niitä ei ole Tyyne keräillyt. Muutama porkkanan siemen jäi kasvamaan kasvimaan kivipolulle ja koska kivi oli alapuolella, tuli porkkanasta hauska pallo.

Omenoita tuli tänä vuonna kolmeen puuhun yhteensä kolme. Yksi on jo syöty, yksi oli pudonnut maahan ja joku muu oli sitä syönyt ja tämä yksi nököttää vielä puussa, mutta sitäkin on jo joku syönyt. Mutta oikein hyvän makuinen oli se yksi omena, vaikka piti laittaa kolmeen osaan.

Mutta päärynöitä tulee nyt ensimmäistä kertaa ja ihan reilusti. Kohta pääsee maistamaan.

Eemelikin korjasi satoa pitkästä aikaa. Alma sitä yritti Eemeliltä viedä, mutta poika oli tarkkana, että sai syödä itse. Tarkkana oli myös yleisö.