Koska blogi on ollut joskus ainakin olevinaan myös neuleisiin keskittyvä blogi, on hyvä, että edes joskus joku neule valmistuu. Itseä häiritsee ihan hurjasti se, etten neulo enää paljon yhtään. Eniten siinä häiritsee se, että kädet eivät sitä kestä ja tulevat kipeiksi ja toiseksi se, että olisi niin paljon kaikkea mitä haluaisin tehdä ja olisin jo tehnyt jos voisin ja kolmanneksi se, ettei oikein voi ostaa ihania lankoja kun ei niille ole käyttöä. Ihan kurja tilanne. On aika kovat odotukset käsileikkauksesta.

Pikku hiljaa hitaalla tahdilla valmistui marraskuussa Toivolle toivepusero. Poika halusi musta-valkoraitaisen, mutta koska just sopivaa valkoista ei löytynyt, kelpasi myös haaleanvaaleanharmaanbeige tai mikä tuo toinen väri nyt ikinä onkaan.

Kaulus oli oikea epäonnen kaulus. En oikein tiennyt miten sen tekisin ja siksi se tuli tehtyä kolme kertaa. Eikä se ole vieläkään hyvä. Ja vielä viimeisenkin kerran jälkeen purin sen joulun aikaan, koska tuli liian tiukka. Päättelin sitten tosi löysällä reunan - niin löysällä, että se on ihan kamalan näköinen. Kerrankin olen iloinen hämärän rakeisista kuvista kun ei tuo ruma kaulus siitä kunnolla erotu. Pusero on neulottu alhaalta ylöspäin yhtenä kappaleena, vain kainaloissa on pienet saumat. Koska etu- ja takapuoli oli vaikea erottaa, laitoin eteen vanhasta huovutuksesta leikatun tähden.

Nyt puseron viimeinenkin kaulusyritys valmistui juuri sopivasti pakkasten alkaessa. Aamuisin, kun pitää odotella taksia ja sitten vielä koulunkin pihalla luokkaan pääsyä, on ihan hyvä, että on joku lämmittävä kerros välissä. Kun vielä jostain keksisi jotain noiden kissojen päälle, että saisi ne ulos tästä sisältä riehumasta.

11943162055_6018343388.jpg

11943162045_627a16b35f.jpg

11943161795_764a50cf8b.jpg