Tehtiin pitkästä aikaa lomamatka autoillen ja telttaillen. Tällä kertaa kuljettaja ohjasti meidät Latviaan ja Viroon. Jotain oltiin etukäteen mietitty, mutta suurelta osin päätettiin vasta matkalla minne mennään ja mitä tehdään. Reissu oli kiva ja sää oli koko matkan ajan hyvä. Mukava lomamatka.

Laivamatka

Mentiin ja tultiin Eckerö Linen laivalla. Eihän tuo Suomenlahden ylitys pitkään kestä. Ehtii juuri ja juuri käydä kannella, leikkihuoneessa, taikuria katsomassa, kahvilla ja kaupassa ja sitten pitää jo kiirehtiä autoon.

Automatka

Autossa istuttiin noin 1500 km. Miehellä oli viihdykkeenä ajaminen, minulla kartan luku, maisemien katselu, neulominen ja nukkuminen sekä lapsien komentaminen. Lapsilla oli mukana pieni määrä leluja, kirjoja, värityskirjat ja tussit, uudet Lego-paketit (jo Suomesta ostetut) ja pientä naposteltavaa sekä juotavaa.

Pidemmillä ajomatkoilla pidettiin kunnon tauot, välillä lapset nukkuivat ja välillä leikkivät. Matkat sujuivat hyvin vähillä narinoilla ja nahisteluilla. Milloin ollaan perillä -kysymys tuli vain kerran ja sekin kotimatkalla Helsingissä kun jouduttiin odottamaan valoissa aika kauan. Pari kertaa piti näyttää keltaista korttia huutamisesta, vaikkei huuto riidasta johtunut, vaan siitä, että se kuului leikkiin. Mutta kun ne kerrat olivat juurikin silloin, kun etsittiin leirintäaluetta ja piti oikeasti vähän keskittyä siihen kartanlukuun. Oikeastaan autossa istumisen suurin ongelma oli lelujen tippuminen, jotka nekin saatiin kaikki noukittua ylös. Vielä ei tarvinnut turvautua minkäänlaisiin elektronisiin vempaimiin ja viihdyttimiin, vaan viihdyttiin ihan muuten. Ei ole lasten kanssa automatkustaminen hampaiden ja hermojen kiristelyä, vaan ihan mukavaa puuhaa, kun on sitä oheisviihdykettä tarpeeksi mukana.

Latvia

Olen käynyt pari kertaa aiemmin, enkä vielä tälläkään kertaa päässyt eroon 'osa Neuvostoliittoa' -asenteesta, vaikka maan itsenäistymisestä on kulunut jo yli 20 vuotta. Autot ovat komeita ja suuria ja kaikki ajavat kovaa, mutta talot näyttävät ainakin ulkoapäin samalta kuin meidän kattoboksi. Halvoilta ja huonokuntoisilta. Tiet ovat huonossa kunnossa, paitsi Via Baltica - tosin sekin on kaamea Salacrivaan asti. Ihmiset ovat töykeitä - toki poikkeuksiakin löytyi, ainakin muutamassa turistikohteessa. Vanhoja hylättyjä tehtaita ja kolhooseja näkyy siellä täällä. Varmaan suurempia ja komeampia traktoreitakin on joillain tiloilla, mutta me näimme matkalla vain noita neuvostoaikaisia.

Leirintäalue Siguldas Pludmale

Etukäteen suunniteltu leirintäalue vaihtui tähän, koska tämä tuli ensin vastaan. Tämä oli kiva pieni leirintäalue aivan Gauja-joen rannassa. Uimaranta oli hienoa hiekkaa ja hyvin matalaa. Alueella oli muutama suomalainen matkailuauto, joitakin muita kansalaisuuksia ja pari virolaista telttailijaa. Vessat ja suihkut olivat kaameat, mutta tuli sieltä sentään lämmintä vettä ja sehän riittää.

Aika paljon oli kaikenlaista pikkujuttua jäänyt kotiin kun tuli pakattua vähän hätäisesti. Hyvin silti pärjättiin, eikä viitsitty mitään matkalta ostaakaan, kun oltiin niin lyhyt aika reissussa. Ensi kerralla päätettiin ottaa mukaan kaksi pienempää telttaa, jotka on paljon helpompi kasata ja purkaa kuin tämä jättiläinen. Ja ihan vähän ja lyhyesti keskusteltiin kerran jopa siitä, että saatetaan ehkä ostaa oikein retkituolit ja pöytäkin, kun autossa kerran on tilaa. Kun ei ollut niitä rattaitakaan enää mukana tilaa viemässä. Jäisi sitten tuo viltti ihan kokonaan leikkialueeksi, neulomisalueeksi ja karttojentutkimisalueeksi. Katsotaan nyt.

Sigulda

Siguldassa kierreltiin nähtävyyksiä ja poikettiin isohkolla leikkikentällä. Matkan ensimmäinen luola 'Peterala' oli keskellä metsää pitkien ja huonokunoisten portaiden päässä. Portaiden päälle oli kaatunut muutama puukin, mutta selvittiin luolalle asti ja vielä poiskin. En suosittele rollaattoria käyttäville. Toinen luola 'Gutmana' oli puolestaan tien vieressä, varustettuna turistibussipaikoilla sekä rihkamanmyyjämummoilla. Luola oli suurempi, mutta ei ollenkaan niin jännä kuin se ensimmäinen.

Siguldan keskustassa oli myös Krimulan kartano sekä keskiaikaisen linnan rauniot. Siellä patsasteltiin ainoastaan puutarhassa, koska tarkoitus oli käydä ihan muissa linnoissa sisällä.

Turaidan museoalue

Alueen suurin ja kaunein nähtävyys on Turaidan museoalue, joka pitää sisällään  keskiaikaisen linnan rauniot, kirkon, suuren puiston ja varmaan paljon muutakin. Täällä poikettiin viihtyisään kahvilaan ja kierreltiin linnan raunioita ja puistoa sekä kavuttiin tietty linnan torniin. Eräs meistä oli hyvin innoissaan linnasta ja olisi halunnut kavuta torniin vielä toisen ja varmaan kolmannenkin kerran, jos joku aikuinen olisi jaksanut lähteä mukaan.

Ligatne

Ligatnesta löytyy vanha neuvostoaikainen bunkkeri, joka oli tarkoitettu johtajille ydinsodan varalle. Ja nykyäänhän se on suoranainen turistimagneetti. Oltiin ihan ainoat bunkkeria katsastamassa olleet turistit paikalla. Sinne pääsee kuntoutuskeskuksen sisältä, joka sekään ei ulkonäöltään vakuuttanut minua suureksi Liettuafaniksi. Ligatne oli kyllä itsessään viehättävä pieni kylä, josta löytyi bunkkerin lisäksi hauska pieni lautta ja luolia. Tämä retken kolmas ja viimeinen luolakäynti oli jännittävin, sillä tämä luola oli syvä ja pimeä. Kannattaa käydä katsomassa. Ainakin täällä päin Latviaa näkyi useissa paikoissa puusta valmistettuja keinuja ja Ligatnessa mekin päästiin niitä testaamaan. Tuli aikamoiset vaudit. Tahtoo tuollaisen omaan pihaan.

Cesis

Viehättävin paikka Liettuan puolella oli tällä matkalla Cesis. Vanha keskiaikainen kaupunki, jonka merkkinähtävyys oli tietenkin keskiaikaisen linnan rauniot. Näiden raunioiden erikoisuus oli torni, jonne piti kiivetä kynttilälyhty kädessä. Minä en kapeaan ja pimeään käytävään lähtenyt, mutta osa perheestä kapusi kyllä torniin saakka. Eräs meistä ei olisi millään halunnut lähteä tästä linnasta pois. Olin kyllä iloinen siitä, kuinka paljon nämä vanhat linnanrauniot saivat erään pienen pojan innostumaan.

Viro

Loppuloma vietettiin Viron puolella. Tiet olivat parempikuntoisia ja ihmiset Pärnussa ja Tallinnassa puhuivat mieluummin suomea kuin englantia. Ja mikä parasta - valuuttana euro.

Leirintäalue Maria Talu Kopu külassa

Tämän leirintäalueen kanssa kävi samoin kuin Latvian puolella: ei pitänyt mennä tänne vaan toiseen. Nyt vaihtoon oli syynä se, että etukäteen mietitty lerintäalue oli niin täysi (suomalaisia), että oltaisiin mahduttu ehkä vain yhdeksi yöksi ja sen lisäksi siellä oli epäkohtelias respan täti. Niinpä vaihdettiin paikkaa. Tämä paikka oli enemmänkin ratsastustila, jossa oli pieniä lomamökkejä. Mutta myös hyvä lerintäalue. Jossa oli meidän lisäksi yksi virolaispariskunta sekä yksi suomalainen matkailuauto. Leirintäalue oli suuri nurmikkokenttä, jossa oli jalkapallomaalit, asfaltoitu koriskenttä, palloja, leikkialue ja katoksia ruokailua varten. Suihkut olivat ihan ok, vaikka vesi oli ekana iltana kylmää. Vessa oli puucee ja aika karsea. Kiva ja rauhallinen leirintäalue.

Pärnumaa

Ihan vähän kierreltiin maaseutua Pärnun ympärillä. Oli tarkoitus mennä Kihnun saarelle, mutta myöhästyttiin lautasta ja seuraava kulki vasta ties koska, joten päivän suunnitelmat meni uusiksi. Pongailtiin kirkkoja ja haikaroita ja ihmeteltiin rapsakassa kunnossa olevia taloja.

Pärnu

Pärnussa ei viivytty mitenkään pitkään. Rannassa kävimme vain kävelemässä ja vähän leikkimässä leikkikentällä. Lähinnä kierreltiin kaupungilla patsastelemassa ja ostoksilla. Ja syömässä Raehoovi kohvik -nimisessä paikassa. Suosittelen - oli hyvää. Pärnusta löytyi käsityökeskus, jossa eri alan käsityöläiset valmistivat töitään sekä myivät niitä. Siellä kannattaa käydä tuliaisostoksilla. Muuta huomioitavaa kaupungissa oli näin heinäkuussa runsaslukuinen itsensä punaiseksi polttaneiden suomalaisturistien määrä. Johon toki mekin kuuluttiin, mutta ilman sitä punaista.

Tallinna

Viimeisenä päivänä Tallinnaan odottamaan laivan lähtemistä. Täällä myös kaupungilla kiertelemistä ja patsastelua sekä ostoksia ja ruokailua. Kävin valtavan suuressa puutarhamyymälässä nimeltään Kristiine Aiakeskus, josta tarttui muutama perenna kotiin vietäväksi. Juuri niin monta kuin autoon mahtui. Viru-hotellin edustalla oli puolestaan matkan viimeinen leikkikenttä. Järjestysnumeroltaan seitsemän, jos olen laskenut oikein.