Neuloin villasukat veljenpojalle Jaakolle synttärilahjaksi ja kerrankin osasin tehdä kantapään melko onnistuneesti! Osaan neuloa nurjaa ja oikeaa ja tehdä palmikoita ja kirjoneuletta ja lapasia ja pipoja ja paitoja, mutta sukkien kanssa on vaikeaa. Olen elämäni aikana tehnyt sukkia  vain 5 kpl ennen näitä: kolme vuotta sitten 1-vuotiaalle (niistä tuli ihan hyvät), jotain kymmenen vuotta sitten itselle (ihan kamalat, sukkaosaan olisi mahtunut neljä jalkaa, sukat on hävitetty) ja se pakollinen koulussa ala-asteella tehty sukka. Ja koulusukasta se mun sukkakammo on varmaan jäänytkin kun muistan niin hyvin sen tekemisen ja tunteen ja värit ja kaikki. Se oli niin vaikeaa ja sain valmiiksi vain yhden sukan. Mutta nyt mun elämäni sukkia on tehty jo 7 kpl :) Ei nämä nyt mitkään taidonnäytteet ole, mutta sen verran kelvolliset, että kehtaa lahjaksi antaa. Ja lapsi onneksi kasvaa, eikä sukat jää vuosikymmeniksi kaappiin kummittelemaan.

Sukat on tehty täysin 2-vuotiaan sukan ohjeen mukaan kirjasta Annukka Mikkola: Käsityön pikkujättiläinen. Puikkojen numero ehkä 3 ja lankoina tuntemattomia jämälankoja eli raitamalli on oma sitä mukaa miten lankoja riitti. Ehkä se sukantekopelko tästä alkaa poistua kun näistäkin tuli aika siedettävät. Eikä aikaa kulunut mitenkään paljon, vaikka täytyi sitä ohjetta tavata kantapään kohdalla moneen kertaan ja varmistaa ja varmistaa ja varmistaa... Mä varmaan uskaltaudun joku päivä tekemään sukat itsellenikin - ehkä.

Kun sain sukat pääteltyä on tämä päivä mennyt taas tekemättä mitään järkevää - puhelimessa juoruillessa, lukiessa ja taas kerran tavaroita paikasta toiseen siirrellessä. Ärsyttää kun on kaiket päivät kotona ja katselee näitä paikkoja ja sitten mikään ei näytä kivalta missään, verhot on rumia, matot on tyhmiä, huonekalut väärän värisiä, kukat väärässä paikassa, liikaa tavaraa, liian vähän tavaraa, tyhmiä tavaroita.... Vaikka kaikki on oikeasti ihan kivasti. Olen kai ollut liikaa kotona kun järjestelyä joutuu tekemään melkein joka päivä. No, alle viikko enää kun kipsi ehkä lähtee jalasta ja pääsen ulos ja vähän pidemmälle kuin postilaatikolle.