Paljon on mennyt aikaa tuolla puutarhassa ja toisaalta on ihan kiva, mutta toisaalta alkaa jo vähän kyllästyttää. Noita uusia alueita on kiva tehdä ja muokata, mutta kuka käski tuon kasvimaan raivaamisen aloittaa nyt. Varsinkin kun sen uudistaminen oli tarkoitus tehdä ensi keväänä. Mutta koska nyt olen siirrellyt paljon perennoja ja osa menee sinne kasvimaalle, niin miksei sitten tekisi sillekin jotain. Eikä se homma ehkä olisi niin turhauttavaa, ellei olisi noita lehtokotiloita. Aina ulos mennessä kuluu ainakin tunti kun kerään niitä. Ja kun ei voi ohi mennä keräämättä. Ja  tuossa kasvimaalla on ne kaikki pahimmat kotilopyydykset eli lipstikka, kallionauhus ja raparperi. Etenkin se lipstikka. Hävittämistä olen miettinyt, mutta nyt vain pistin sileäksi ja jään odottamaan ensi kevättä. Ehkä sitten. Tai sitten en. Lipstikan lehdiltä olen löytänyt kaikkein suurimmat kotilot ikinä. Järkyttävät jättiyksilöt. Ne on varmaan ne ekat pihalle majoittautuneet, jotka ovat tähän asti onnistuneet välttämään fairyvesiämpärin tai ferramolin.

Onneksi on vähän apua tarjolla koska Tyyne on innokas kotiloiden kerääjä. Yhtenä päivänä tyttö käytti neljä tuntia tehokasta leikkimisaikaa kotiloiden keräämiseen. Tyyne ei ymmärrä miksi Toivo hermostuu, kun keinuminen ei kiinnosta. Ei ymmärrä miksi naapurin tytöt sanovat yäk, kun näkevät kotilot. Ei ymmärrä miksi kotiloita ei saa tuoda sisälle. Koska. Kaikki lehtokotilot ovat rakkaita. Minä rakastan niitä ja ne on minun rakkaita lapsia. Antakaa minulle kaikki lehtokotilot. Minä rakastan niitä.

7901528352_7bb9a029ec.jpg

7901519362_fdb0213d22.jpg

Sadekesä vai mikä, mutta kasvimaan sato on ollut tänä vuonna surkea. Sentään vähän jotain on tullut, mutta hyvin vähän. Iloisia yllätyksiäkin löytyy. Tänään huomattiin, että luumupuuhun on tulossa yksi luumu. Sovittiin, että viikonloppuna arvotaan, kuka sen meistä saa syödä.

7901526046_f7d5f6e84c.jpg

Yhtenä päivänä valoin muutamia betonijuttuja kokeeksi. Raparperinlehdistä kaksi neljästä onnistui plus yksi pikkiriikkinen. Karkkirasioihin tehdyistä laatoista onnistui kaikki kolme ja lasten hiekkakakkumuotteihin tehdyt valut onnistuivat myös. Näitä ensi kesänä lisää. On kivoja.

7901530840_8453f77969.jpg

7901524852_475a100d70.jpg

Kasvimaan raivauksen lisäksi puutarhassa on ollut toinen suururakka, kun ojanreunan ja perennapenkin välinen kaksi metriä leveä ja useita metrejä pitkä alue piti muutta nurmikosta joksikin muuksi. Ojan reunalle laitoin nurmikon päälle paksun kerroksen sanomalehtiä ja vanhoja mattoja ja kärräsin lukuisia kuormallisia kompostimultaa. Perennapenkin reunaa levensin samalla tavalla. Multa-alueiden väliin laitoin suodatinkangasta ja lukuisia kuormia kiviä. Vanhan vajan vanhoista lattialankuista askartelin pitkospuut. Niitä ei ole käsitelty mitenkään, joten kestävät mitä kestävät. Mutta eivät varmaan ihan muutamaan vuoteen hajoa.

Köynnösteline on tehty vajan alta löytyneistä putkista. Kivillä ympäröity multa-alue olisi tarkoitus joskus ympäröidä kuormalavojen kauluksilla, jos sellaisia sattuu vastaan tulemaan. Himmeli on askarreltu kovaksi kuivuneesta siveltimestä ja napeista.

Alueesta tuli  kiva. Ennen sieltä käytiin vain ruoho leikkaamassa, mutta nyt kun perennapenkin ympäri pääsee kulkemaan, siellä tulee käytyä päivittäin ja etenkin lapset tykkäävät pitkospuista. Suunnitteilla on vielä nikkaroida tuonne pikkuinen työkalujen säilytyskoppi, mutta se saa jäädä ensi kesään. Tai seuraavaan.

7901449750_e05f43351c.jpg

7901449916_caff2de686.jpg

7901449352_b201a53279.jpg

7901449512_596b14204b.jpg

7901449084_17aab5c793.jpg

7901448902_687b4c1972.jpg