Koska olen mukana Sukkasadossa pitäisi syys-lokakuun aikana neuloa myös sukkia. Yksiäkään aikuisten sukkia en ole tehnyt, mutta pieniä ja minikokoisia sukkia kyllä jo useat. Niitä tässä.

Eilanvauvalle.jpg picture by pupupossu

Vauvan sukat

Lanka: SandnesGarn Lanett. 100% merinovillaa. Kulutus hiukan alle 30 g.

Puikot no 2.25.

Ohje: Tuulan sukat.

Nämä menevät naapuriin syyskuussa syntyneelle vauvalle.

Oranssitsukat2.jpg picture by pupupossu

Sukat Toivolle

Lanka: Novita Florica. 100% villa. Kulutus noin 30 g.

Puikot no 2.5.

Ohje: Tuulan sukat. Hiukan kärjen osalta muutettu ja pidennetty.

Näistä en meinannut millään saada toista sukkaa valmiiksi. Alkoi jo kyllästyttää pienten sukkien neulominen. Kyllästyttämisen lisäksi näistä taisi tulla ihan hiukan liian pienetkin. Harmittaa kun ei tullut sovitettua ensimmäisen jälkeen, silloin olisi vielä ollut motivaatiota purkaa ja tehdä suurempi. Kyllä ne jalkaan sentään mahtuvat ihan hyvin, mutta eivät siellä pysy ainakaan kovin pitkään - ei ilman alussukkaa, ei toisen sukan päällä eikä edes sukkahousujen päällä.

Oranssitsukat3.jpg picture by pupupossu

Oranssitsukat1.jpg picture by pupupossu

Pienten sukkien tekeminen alkoi kyllästyttää ehkä siitä syystä kun tein syys-lokakuun vaihteessa useamman minisukan.

Sukkiakeskolaan2.jpg picture by pupupossu

Seitsemät sukat keskosille

Lanka: Novita Wool. 100% villa. Kulutus kaikkiin sukkiin 110 g.

Puikot no 3.

Ohje: Perussukka, koko mitattu oman keskosvauvan sukasta: 32 silmukkaa, varressa 18 kerrosta, kantapäässä 9 kerrosta, jalkaterässä 14 kerrosta ennen sädekavennusta.

Nämä sukat neuloin oman jämälankakorin Wool-langoista. Sain kulutettua loppuun peräti viisi pientä jämälankakerää ja keränjämää. Kuudeskin olisi mennyt, jos olisin jostain saanut motivaatiota vielä yksien sukkien neulomiseen. Sellaisen huomion tein, että nuo vanhemmat Woolit (useampi vuosi sitten ostetut) ovat paljon pehmeämpiä kuin uudemmat. Vuosi sitten kun tein Toivolle Woolista pukua ihmettelinkin sitä, kun lanka ei ollut mielestäni niin pehmeää kuin muistelin. Luulin vain muistaneeni väärin, mutta nythän se tuli sitten selväksi, että lanka oli ennen pehmeämpää. Mutta niinhän ne talvetkin olivat kylmempiä, kesät kuumempia ja mummut vanhempia.

Nämä sukat menevät tai oikeastaan menivät jo hyväntekeväisyyteen. Päijät-Hämeen keskussairaalan lastenosasto 13 eli keskola oli se paikka missä Toivo vietti elämänsä kaksi ensimmäistä vuorokautta, joten se paikka oli päivänselvä valinta näiden sukkien kodiksi. Kun Toivon syntymästäkin tulee kohta kuluneeksi vuosi. Käytiin viemässä sukat sinne Toivon kanssa viime viikolla.

Sukkiakeskolaan1.jpg picture by pupupossu

Nyt uskallan väittää, että olen oppinut neulomaan sukkia ja osaan tehdä jo kantapäänkin. Kaunis se ei ole, mutta sujuu jo ilman ohjetta ja miettimistä, joten olen aika tyytyväinen. Tulevaisuudessa voinkin keskittyä sukkien tekemisessä parantamaan sitä kantapään ulkonäköä. Noissa mustissa sukissa kantapää onnistui parhaiten - tosin varmaan siksi kun mustassa ei näy, että se on huonosti tehty :D

Tällä hetkellä oleva neuletilanne ja keskeneräiset: myssy on valmis ja siitä tuli ihan hyvä, mutta jonkin koristeen se kaipaa, joten ei vielä tule näytille. Toivon pusero edistyy suunnilleen kaksi kerrosta illassa, joten tahdin ollessa noin hidas ei vielä vähään aikaan siitäkään kuvia. Oman villatakinalun aion purkaa, vaikka siitä puuttuukin enää vain hihat. Koska takintekele on mielestäni huono, niin langat takaisin kerille. Yksi aikuisten kokoa oleva villasukka on tehty yli kantapään, mutta ei edisty, koska on perussukka ja siksi ei nappaa senkään neulominen, joten purkuun menee. Purkamisessa olenkin viime aikoina kunnostautunut enemmän kuin neulomisessa: kaksi puseron alkua olen purkanut myös. Ne oli kumpikin onneksi vain ehkä jotain 15 - 20 senttiä korkeita, etu- ja takakappale pyöröllä, joten ei suuremmin harmita. Bolerontekeleestä puuttuu enää reuna ja jonkinlainen kaulus. Jämälankaprojektina aloitin keskosten sukkien jälkeen virkkaamaan isoäidin neliöitä tarkoituksena saada niistä joskus valmiiksi peitto. Villahousut Toivolle on autoneuleena ja niissä on valmiina vasta resori.

Ei siis kovin montaa keskeneräistä. Purkaminen on oiva apu näköjään vähentää tuota vaiheessa olevien neuleiden määrää. Kovasti tekisi mieli aloittaa sukkia itselle, mutta yhtä kovasti olisi intoa saada Toivon pusero valmiiksi. Ehkä kuitenkin pusero ensin.