Edellisen päivityksen haasteessa on vielä tilaa yhdelle. Eli jos rohkeutta riittää niin mukaan mahtuu. Ehkä jotain runomuotoista tulossa.

Viikon verran olen voimistanut käden puristusotetta ja siinä onnistunut jo sen verran hyvin, että olen jopa virkannut hiukan. Ranteen vihlominenkin on jo vähenemään päin, joten aika paljon on tullut edistymistä lyhyessä ajassa.

Sain ison säkillisen lankoja, joista suurin osa oli neulekonelankoja. Säästän kuitenkin osan niistä, koska lankasäkistä löytyi melko paljon kivoja värejä, joita voi käyttää käsin neuloessa kulkemassa toisen langan mukana. Noista keltaisista tulisi ainakin hauska huivi.

lankoja-1.jpg picture by pupupossu

Meillä on tarkoitus kevään ja kesän ja syksyn aikana saada vihdoin maalattua iso määrä huonekaluja, jotka ovat olleet maalattavien listalla jo useita vuosia. Mies aloitti urakan helposta päästä ja suihki spraymaalilla joitakin pieniä esineitä. Minä en oikein tuosta suihkimisesta välitä kun käy nuo sprayt niin kovasti henkeen. Miehelle tuo homma sopii paremmin. Astmaatikolle.

Tänä viikonloppuna väriä vaihtoi muutama peilin kehys, naulakko ja tarjotin. Uusi väri on maalarinvalkoinen.

maalaukseenmenossa.jpg picture by pupupossu

Ihan onnistuneita niistä tuli. Minä hiukan hioin tuotoksia kuluneen näköisiksi. Tarjottimeen töpöttelin akryylimaalilla pysyvän ja helposti putsattavan pitsiliinan.

maalattupeili.jpg picture by pupupossu

maalattutarjotin.jpg picture by pupupossu

Eli ihan vähän olen jo harrastanut askartelua :) Niin ja perjantaina leikkasin oikein saksilla puolen metrin verran vahakangasta kissojen ruokakuppien alustaksi. Onnistuin jopa leikkaamaan melko suoraa. Tämän lisäksi olen jo leiponut ja tehnyt ruokaa polttamatta itseäni sekä leikannut veitsellä paprikaa ja tomaattia.

Eikä tässä vielä kaikki. Eilen työnsin kahden kuukauden tauon jälkeen Toivoa vaunuissa usean kilometrin matkan. Vaikka selkä-, kylki- ja rintalihakset kipeytyivät siitä kovasti, olin kovin tyytyväinen tuohon suoritukseen.

Nämä kaksi kulunutta kuukautta ovat olleet tuskaisen pitkiä, kun en ole pystynyt tekemään juuri mitään. Kaikkein rankinta on ollut kuitenkin se, kun en ole itse pystynyt hoitamaan omaa lastani. Toivo on ollut hyvissä käsissä koko ajan ja voisin sanoa, että parasta mahdollista hoitoa ja huolenpitoa on nämä pari kuukautta saanut. Ja siitä olen erittäin kiitollinen. Silti on ihanaa kun voin nyt pitää pojan kotona ja hoitaa itse. Nyt olen onnellinen.

IMG_6535.jpg picture by pupupossu