Joskus taisin luvata Toivon kaksivuotispäivityksen. Kaksivuotispäivästä on edetty kolme kuukautta ja nyt jo muistin lupauksen. Kolme kuukautta sitten päivitys olisi ollut ihan erilainen. Eli paljon on tapahtunut muutosta siitä kaksivuotispäivästä. Kivaa muutosta ja välttämätöntä muutosta.

IMG_0864.jpg picture by pupupossu

Välttämätön muutos

Se on se uhma. Alkoi joskus vähän ennen joulua. Joitakin pieniä sattumuksia oli kyllä tapahtunut aiemminkin, mutta tämä oikea uhma on jo jotain ihan muuta. Ei sitä minusta pahaksi uhmaksi voi sanoa. Toki asia riippuu katsojasta ja siitä kuinka pitkä pinna on. Minulla se on pitkä ja venyvä. Lähinnä huvittaa tuo eiein sanominen melkein kaikkeen aina ensin. Joka sitten korjaantuu hyvin nopeasti joojooksi, jos asia onkin Toivosta kiva ja mukava. Kuten kakun syöminen. Tai syöminen yleensä.

Pahinta ja oikeastaan ainoa kurja asia tässä uhmassa on päiväunille menon vastustaminen jokaisessa siihen liittyvässä vaiheessa. Paitsi lelujen siivoamisessa ja kirjan lukemisessa. Päiväunille meno kun on aina ollut hiukan haastavaa Toivon kanssa. 

Toivo on kuitenkin vielä selkeästi unien tarpeessa. Aivan liian useana päivänä olen huomannut, että se minun pitkä pinna ei sitten olekaan niin pitkä ja venyvä kuin luulin. Toisaalta tunnin omassa sängyssä potkiva, kikattava, tyynyt pois heittävä, tukkaa repivä, verhoja repivä, ei ei huutava poika vaatii sitä pisintä pinnaa. No. Päiväunet on vastustuksesta huolimatta nukuttu joka päivä.

Hassua tässä on se, että heti kun Toivo rauhoittuu eli lopettaa kikattamisen ja potkimisen, tulee uni heti. Siis sekunneissa.

Kaikki päivät eivät onneksi ole samanlaisia. Eilen meni rauhoittumiseen kymmenen minuuttia. Tänään melkein tunti. Onneksi uhmaikä on ohimenevää. Vai onko? Jos ei, niin ainakin päiväunet ovat ohimenevää.

IMG_0883.jpg picture by pupupossu

Syöminen ja ruokailu

On omatoimista suurilta osin. Haarukalla ja lusikalla ja sormin. Omasta mukista itse. Omalta lautaselta itse. Myös äidin tai isän lautaselta. Ja mukista. Itse.

Syömään tulee aina heti kun pyydetään. Yleensä istuu jo pöydässä kun ruoka on vielä uunissa. Jos sattuu uunissa jotain huomaamaan. Sitten ruoan pitäisi olla pöydässä heti. Mieluiten olisi pitänyt jo olla.

Syö melkein kaikkea. Tai ainakin maistaa innokkaasti. Eihän se lautanen aivan joka kerta tyhjene, mutta silloin kyse ei ole siitä, etteikö ruoka olisi hyvää, vaan siitä, että ei enempää mahdu. Lempiherkkuina puurot, leivät, juustot, herneet, maissit, hedelmät, marjat, nakit. Ja monet muut. Ihan ykkösenä rusinat. Makeisia ei Toivo ole edelleenkään maistanut. Saa nähdä selvitäänkö kolmevuotispäivään asti karkitta.

Niin ja syöttötuolista luovuttiin joulukuun puolessa välissä. Itse halusi vaihtaa tuohon isompien lasten tuoliin. Ja hyvä niin.

IMG_1252.jpg picture by pupupossu

Lelut ja leikit

Kaikella mahdollisella leikitään - oli kyseessä sitten lelu tai jotain muuta. Kaikki kelpaa. Aika ykkösenä taitaa olla tällä hetkellä palapelit. Ja nimen omaan Muumipalapelit. Kahdentoista palan palapelin osaa jo itse koota. Vaikka tykkää mielummin koota niitä yhdessä jonkun kanssa. Eli äidin kanssa.

Autot, traktorit, rekat, kaivurit ja kaikki mahdolliset koneet ovat myös suosittuja. Kuten myös Dublot ja Muumit. Ja edellen se imuri. Oman leikki-imurin lisäksi melkein päivittäin haluaa imuroida rikkaimurilla. Ja myös saa imuroida. Sieltä oman tuolin alta muruset pois. Ja eteisen. Ja kissojen ruoka-astioiden ympäristön.

Ulkona tietenkin tähän vuodenaikaan leikitään lapioilla, harjoilla ja lumikolalla. Kun ehdotetaan ulos menemistä, tulee vastaukseksi tietenkin eiei. Kun ollaan ulkona ja ehdotetaan sisälle menemistä on vastauksena yllättäen eiei.

Kaikkein parasta on edelleen lukeminen. Ihan kaiken lukeminen. Erittäin tärkeitä ovat konelehdet, konepörssit, traktorilehdet ynnä muut minulle hepreaa sisältävät niteet. Lorut, runot ja laulut taitavat silti viedä voiton tuosta konemaailmasta. Eikä minuakaan haukota loruja lukiessa. Tai laulaessa. Mies kyllä väittää, että Tuomari Nurmion Lasten mehuhetki ei ole sopiva laulu kaksivuotiaalle. Osaan minä muutakin. Kuten Eppujen Murheellisten laulujen maan. Ja Jänis istui maassa.

Televisiota Toivo ei edelleenkään paljoa katso. Muutaman kerran yritettiin katsella jotain pikkukakkosta, mutta kun ei muistettu telkkaa avata niin sekin jäi. Tosin joululahjaksi saatu Myyrä-dvd on katsottu viime aikoina useana päivänä. Siitä se television katseleminen alkaa.

IMG_1353.jpg picture by pupupossu

Puhe ja sanat

Puhetta tulee paljon. Sitä omaa kieltä. Mutta myös oikeita sanoja. Ja jopa lauseita. Joka päivä tulee paljon lisää uusia sanoja, vaikkei Toivo niitä vielä kovin innokkaasti käytä. Ainakaan meidän muiden kuullen. Mutta pikku hiljaa.

Ensimmäinen kaksisanainen lause oli isä tietää. Ja kolmisanainen äiti leipoo kakkuja. Nuo kyllä kertovatkin jo paljon meidän perheestä.

Toivosta tuli isoveli

Järkyttäväähän se oli, mutta yllättävän vähän. Neuvolan täti sanoi, että pahin ikä sisaren saamiselle on kolme vuotta. Että meillä ei pitäisi olla mitään hätää. Eikä juuri olekaan. Ainakaan vielä. Eieit sanotaan tietysti usein kun otan vauvan syliin imetettäväksi. Mutta ei joka kerta. Läheskään. Vauvan hoitaminen ja peitteleminen tuntuu olevan kivaa. Ja Toivo kyllä pussaa vauvaa usein. Silittää päätä ja sanoo oioi. Kaikkein eniten tuntuukin harmittavan se, kun vauva vain nukkuu. Koska sen pitäisi olla lattialla Toivon kaverina. Ja silloin kun vauva lattialle laitetaan, alkaa innokas isoveli heti esittelemään vauvalle lelujaan. Niitä traktoreita.

IMG_1310.jpg picture by pupupossu

Vaipat ja potta

Noin neljä kuukautta sitten Toivo lakkasi kakkaamasta vaippaan. Pari kertaa on sen jälkeen sattunut vahinko. Joka on selvästi ollut vahinko. Pissa sen sijaan tuli vaippaan usein ja helposti. Jos jätti housut kokonaan pois, meni Toivo itse omatoimisesti potalle pissalle. Mutta kun laitettiin housut tai vaipat niin pissa tuli sinne heti. Ja jos ei ollut sitä vaippaa, niin lattiallehan se valui jalkaa pitkin. Pottaankin pissa tehtiin kun sinne istumaan mentiin. Oli paljon päiviä kun selvittiin yhdellä vaipalla. Mutta oli myös päiviä kun vaippa kastui tiheään.

Samoihin aikoihin kun uhma alkoi eli joulukuussa alkoi potalle meno olla myös vaikeaa. Ensin sinne ei suostuttu menemään. Sitten kun mentiin ei suostuttu pissaamaan. Kun noustiin potalta, minne ei pissattu, tehtiin pissa heti vaippaan. Alkoi olemaan paljon päiviä, kun pottaan ei tullut yhtään pissaa. Kakka onneksi tuli sinne edelleen.

Tämä kaikki huipentui viikko sitten, kun päiväunille mennessä sen tunnin ajan Toivo teki pissan kolme kertaa vaippaan. Päiväunien jälkeen otin vaipan pois, pistin tavalliset housut jalkaan ja sanoin Toivolle, että enää sinulla ei ole vaippaa, jos on pissahätä menet potalle. Siihen Toivo sanoi tietenkin eiei.

Viimeisen viikon aikana Toivo ei ole kastellut yhtään kertaa housuja eikä päiväunivaippaa eikä ulkoiluvaippaa. Yövaippakin on ollut litimärän sijasta melkein kuiva. Toivo menee itse potalle ja laskee housut alas ja nostaa housut ylös. Pissaa pottaan. Sanoo pispis. Toivo itse.

IMG_1321.jpg picture by pupupossu

Se on rakas <3