Kun tekee paljon, väsyy. Kun ei tee mitään, väsyy vielä enemmän. Ja nyt on se jälkimmäinen väsymys. Aattona kävin jo yhdeksältä nukkumaan. Se oli jännittävän päivän väsymys. Huomenna aion tehdä muutakin kuin katsella Lumikkia ja pestä hampaat.

Väsymyksen lisäksi on lievästi täysi olo. Onkohan sitä tullut syötyä vähän liikaa. Tämän joulun ruokaerikoisuutena meillä on kinkku. Siis ihan ensimmäistä kertaa. Minä en sitä edelleenkään syö, mutta mies kyllä. Ja Toivokin vähän. Joulukakkuna on luumuhillotäytteinen prinsessa/prinssikakku. Ei kovin onnistunut ulkonäkö. Mitä lie sokerimassaa se päällinen. Seuraavassa prinsessakakussa pitänee palata marsipaanikuorrutukseen.

Jouluaattona veljen perhe pikapiipahti eteisessä joulua toivottamassa. Me lähdimme sen jälkeen minun tädin luokse jouluaattokahville. Oli kiva käydä. Toivo viihtyy siellä ehkä vähän turhankin hyvin ja muita harvemmin tavattavia sukulaisia oli myös paikalla. Kotiin sentään poika oli helppo houkutella. Kun oli se joulupukki tulossa. Ja tonttu myös. 

Sama pukki kuin viime vuonna. Totta kai. Ja tonttu myös. Tontun viime vuotinen arafatkaulaliina oli vaihtunut vähän perinteisempään tonttuhuiviin. Vain Toivo pääsi pakolliseen joulupukkikuvaan. Tyyne nukkui päiväunia autossa pukin vierailun ajan. Ja tontun myös.

Kyllä tämä joulupukin vierailu oli niin uskomattoman odotettu tapahtuma, ettei sitä voinut käsittää ennen kuin se tapahtui. Aivan mahtavaa. Ja ihan yhtä tärkeä oli joka kerta joulupukista puhuttaessa muistaa se, että meille oli tulossa tonttu myös.

Lahjoja tuli taas paljon, mutta määrä taisi pysyä aika lailla samana kuin viime jouluna, vaikka yksi enemmän oli niitä saamassa. Joten ei ihan pahalta tuntunut. Tosin se jätekasa, mikä tuolla keittiössä vielä odottaa lajittelua on järkyttävä. Minkä kumman takia ne lelut on pakattu niin moniin muoveihin ja pahveihin.

Toivosta parhaat lahjat oli paloauto, uuni ja Legot. Ne pienemmät Legot. Ja vaatepaketit osaa näköjään jo kolmevuotias delegoida hienosti äidin avattavaksi. 

Legotraktori on muutaman vuoden takainen kirpputorilöytö ja näyttää olevan vuosimallia 1980. Ties, vaikka itsekin olisin joskus leikkinyt samanmoisella. Uunin on mies valmistanut äidin vanhasta yöpöydästä. Oikeat uuninnappulat löytyi jäteasemalta, levyt ja luukku jämälevyjä, lasina piirtoheitinkalvo. Uutena on uuniin ostettu vedin ja saranat. Aika hieno se on. Ja niin monet ruoat sillä on jo ehditty valmistaa.

Tyynen mielestä paras lahja oli ihan mikä vaan, mikä sattui kulkureitille.

Minusta parhaita lahjoja oli kaikki. Toivelistakin taisi toteutua kokonaan. JA ehkä vähän ylikin, sillä baanaanirasioita tuli kaksi. Ja kyllä, todella toivoin banaanirasiaa. Joku väitti joskus jossain, että banaani ei mene mustaksi tuollaisessa rasiassa. Laukussahan se mustuu minuuteissa. Ja minulla on aina banaani mukana kun olen jossain Toivon kanssa. Koska ei ikinä tiedä, miten se nälkä yllättää. Ja kaksi banaanirasiaa tuli sillä selityksellä, että kohta se Tyynekin on banaaninkuljetusiässä. Ja hassua tässä on se, että toisaalta sain omenankuljetusrasian - sellaisesta paikasta, jossa ei taatusti tiedä sitä, että minulla on aina mukana myös omena ja se on itseäni varten. Nyt on ongelmana vain se, että miten nuo kaikki rasiat mahtuva käsilaukkuun, koska siellä on jo ennestäänkin ahdasta.

Joulun erikoisuus oli suuri elektroniikkalahjojen määrä. Eli kaksi kappaletta. Tuli uusi puhelin ja radio. No, onhan nuo banaanirasiatkin aika erikoisia. Ja vanhat avaimet.

Käsityöaiheisia lahjoja tuli tänäkin jouluna muutama. Kaksi kirjaa ja mittanauha. Ja lahjakortti lankakauppaan.

Käsityölahjoja sain tai oli osassa myös miehen nimi sentään, vaikka pelkäsin jääväni ilman: pari patalappua, muistikirjan tai voi se olla kai myös valokuvakansio ja pari rintamerkkiä. Oikein kivoja kaikki, mutta tuo alin rintamerkki on kyllä ihan paras <3