Tämän päivän sanomalehdessä oli äidin kuolinilmoitus. Tuntui oudolta lukea se siitä. Epätodelliselta. Mutta siinä se kuitenkin oli. Eikä ollut ollenkaan sellainen kuin olisin oikeasti halunnut. Muistovihkon värssy ei myöskään ollut näin jälkikäteen ajatellen mieleinen. En hoitanut hautajaisten järjestelyistä omaa osuuttani edes välttävästi. Osa jäi jopa hoitamatta. Silti eilinen päivä sujui kai ihan hyvin. Papin puhe oli kaunis, muistotilaisuus lämmin, vauva nukkui suurimman osan ajasta, Toivo käyttäytyi hyvin siihen saakka kunnes villiintyi, kantajatkin lopulta löytyivät, ruokaa oli riittävästi, aikataulussa pysyttiin vaikka meidän perhettä jouduttiin jossakin kohtaa odottamaan.

Huomasin, että olisi pitänyt jo aikaisemmin tarttua tarjottuun apuun. Jotenkin vain kuvittelin selviäväni kaikesta ilman. Kiitos niille ihanille sukulaisille, jotka huomasivat sen avun tarpeen eilen. Ja kiitos siitä avusta.

Kummallista on se, miten vähän eilen itketti. Oikeastaan vain kerran ja sekin itku tuli melkein pakottamalla. Luultavasti en vain ole vielä oikeasti ymmärtänyt tapahtunutta ja itkun aika on myöhemmin.

IMG_1532.jpg picture by pupupossu

Olen kuitenkin ehjänä. Vaikka uni on ollut huonoa ja melkein olematonta parina yönä ja ajatukset sekoilevat päivälläkin kovin. 

Elämä jatkuu eteenpäin. Lämmin kiitos kaikille osanotosta.