Tällä viikolla ja kai vähän edelliselläkin olen ollut tosi väsynyt ja flunssainen, enkä ole oikein jaksanut tehdä mitään. Vaikka olen aina väittänyt, ettei sää vaikuta mitenkään minun reumatismiin, niin ehkä tämä jatkuva matalapaine kuitenkin ihan pikkuisen vaikuttaa ja siksi väsyttää ja niveliä kolottaa. Olo on kuitenkin tässä loppuviikosta kohentunut ja reilusti. Ehkä jo siitäkin syystä, että jaksoin kävellä pitkästä aikaa äidille ja koska torstaina alkoi huovutuskurssi ja koska lauantaina oli Tampereella messut ja koska Maj antoi tunnustuksen.

merkki by you.

Kiitos paljon <3

Tämä päivä on mennyt messuhuumaa potiessa eli mitään en ole tehnyt. Mutta ei aina tarvitse tehdä jotain. Huomenna sitten. Messuilla oli kivaa ja matka sujui joutuisasti. Mukavasta matkaseurasta, neulomisseurasta ja höpötysseurasta kiitoksia Annelle ja Katiijalle.

Perillä messuilla mulla oli treffit Teijan kanssa. Oli tosi kiva tavata ja Teija oli sellainen tyyppi kuin olin kuvitellutkin - eli tosi mukava. Yhdessä kierreltiin messuja, juotiin kahvit ja puhuttiin koko ajan. Ihan parasta seuraa. Harmin aiheena oli päivässä vain se, että aikaa oli rajatusti ja minusta ja minulle aivan liian vähän. Ostoksia sentään ehdin tehdä ja paljon.

Lankakorin täydennystä tuli sellaisilla langoilla kuin Freedom Spirit, Debbie Blissin Donegal Aran Tweed, Karaoke, Cherry Tree Hill, Lorna's Laces Shepherd Sock. Mitkään langat eivät tainneet olla messutarjousosastoa tai edes edullisia, mutta minusta ihania ja erittäin tarpeellisia.

Huovutusosastolle sain täydennystä myös. Ostettua tuli Pirtin kehräämön mustaa hahtuvaa, muutama pieni tupsu Piikun karstavillaa ja lampaan kikkaroita eli villakuituja ja jotain mitä-lie-merkkistä karstattua villa-pellavaa ja silkkikuitua. Eipä noilla pienillä määrillä huovutusvillaa juuri mitään ihmeitä tee, mutta sai niiden ostamisesta ainkin hyvän mielen :O)

Raijan Aitan luonnonväristä harsopellavakangasta ostin myös pari metriä ja yhden valmiiksi leikatun poncho-pakkauksen. Valmispakkaus on mustaa, luonnonvärisen aion värjätä ja tehdä jälleen yhden liivimekon. Taitaa olla numero neljä siinä sarjassa.

Tamperelangat by you.

Kolme puista hauskanmallista nappia löytyi ja Brittanyn virkkuukoukku. Napit tulevat tarpeeseen, koukku ei, mutta sen ostinkin ajatuksella siksi-kun-on-niin-ihana.

Tuija Leinosen ihania haltijoita on meillä jo ennestään kolme. Neljäs eli uusin tulokas on Musiikkimieli. Katselin näitä jo Lahden messuilla, mutta ostamatta jäi silloin. Nyt asia korjaantui. Haltijoissa on jotain mistä pidän ja luulen, että näitä vielä muuttaa meille joskus lisää.

Se ainoa asia, mitä lähdin näiltä messuilta hakemaan löytyi melkein viime hetkellä. Tarkoitus oli adoptoida Unicefin Toivo-nukke. Varmaan ei tarvitse selittää, miksei Anna-nukke olisi kelvannut. Sen lisäksi, että nukke on Toivo, siitä maksetulla rahalla Unicef hankkii rokotukset yhdelle lapselle jäykkäkouristusta, poliota, hinkuyskää, tuberkuloosia, tuhkarokkoa ja kurkkumätää vastaan.

Unicefin pöydällä oli pilvin pimein nukkeja, mutta melkein kaikki tyttöjä. Löytyi sieltä sentään yksi Toivokin. Aika vähänlaisesti tällä oli tukkaa ja vaatteita verrattuna niihin kaikkiin muihin, mutta on kuitenkin tosi söpö.

Oikeasti tämä on gröönlantilainen Jorma, 170 cm pitkä ja erityistuntomerkkeinä vaaleanruskea tukka ja uimapuku :D

Messuostosten lisäksi sain Teijalta paketin, jonka vasta illalla avasin kotona. Paketin sisältö oli aivan ihana! Itse neulottu huppu/kauluri, kissoille karvapallonpoistajaherkkuja, suklaata, ristipistotaulu, piparkakkumuotti ja kaunis itse tehty kortti.

Kauluri on juuri minun värinen: musta-harmaa - ihana. Me juteltiin noista piparkakkumuoteista ja taisin sanoa, että haluaisin messuilta ostaa sellaisen. Muotti jäi ostamatta, mutta silti sellaisen sain. Belgialainen suklaa - nam. Kuvassa on vain tyhjä laatikko. Suklaa katosi saman tien pikavaudilla.

Paketin avaaminen aiheutti minulle ihan liikutuksen kuitenkin tästä ihanasta ristipistotyöstä johtuen.

Tämä on ihana <3 Ja myös aivan oikean värinen ja paikkakin sille jo on. Toivo olisi halunnut taulun leikkeihinsä ja suuttui kun annoin katsoa, mutta en koskea.

Kaikille teille, jotka olette auttaneet minua metsästämään ruskeaa Nipsu-mukia, suuret kiitokset! Tosi mahtavaa, että kovin moni on katsellut muumimukihyllyjä sillä silmällä. Etsinnän ja vilkuilun voi nyt lopettaa. Mukeja ei kai enää missään päin Suomea ole, mutta tämä onkin matkustanut minulle Ruotsista saakka :O) Kiitos Teija ja Nina <3 

Messuilla oli kivaa, mutta kotiin oli ihana tulla. Varsinkin kun täällä odotteli innokkaasti kaksi miestä. Tai ainakin toinen oli innokas. Ei tiennyt miten perin olisi nojaillut minun olkapäähän. Tämä kokonainen 12 tuntia oli pisin aika minkä olen Toivosta ollut erossa. Teki minulle oikein hyvää.

Messujen odotuksen jännitys on ohi. Seuraavaksi jännitän sitä, ovatko Toivoon ilmestyneet punaiset kutiavat näppylät vesirokkoa. Sillä jos on, niin seuraavaksi ne näppylät siirtyvät minulle.