Edit. Unohdin tietenkin. 23.10. on menossa raskausviikko 36 + 1

Odotusasiota. Tänään alkoi tosissaan jännittämään. Kävin keskussairaalan äitiyspoliklinikalla. Olen ollut viime aikoina normaalia tarkemmassa seurannassa aika monestakin syystä: nivelreuma, verenpaine, kohdun ja vauvan huono kasvu.

Verenpainelukemat ovat olleet aika huimia. Albetol-lääkitys aloitettiin jo syyskuun loppupuolella, mutta eipä tunnu oikein tehoavan. Muita raskausmyrkytyksen oireita ei ole ollut. Ei valkuaista pissassa, ei päänsärkyjä, ei ylävatsakipuja, ei näkökenttähäiriöitä. Ja mikä parasta. Vauvan sydänäänet on hyvät ja tasaiset ja vauva liikkuu hyvin. Oikeastaan se liikkuu tosi paljon. Mutta kun se kasvu on heikkoa.

Tänään äitipolilla katsottiin ultralla, otettiin kaksikin sydänäänikäyrää, mitattiin ja tutkittiin kohdunpohjaa. Vauva on pieni, mutta sydän toimii hyvin ja istukan virtaukset näyttävät olevan kunnossa, joten todennäköinen syy pienuuteen on se, että se nyt vain on pieni. Minäkin olin syntyessä pieni ja mies vielä pikkuruisempi. Minä olen vieläkin pieni. Mies ei.

Vatsa ei kuitenkaan ole pieni enää. Minun mielestä jalkapallon näköinen. Mies sanoo, että koko on jo koripallo.

IMG_7463.jpg picture by pupupossu

Mutta. Koska vauvan kasvu on hidasta ja nyt oli kohdunsuukin pehmennyt ja pituus huvennut senttiin ja on myös tuota verenpainetta, niin tultiin siihen tulokseen, että synnytys käynnistetään ennen laskettua aikaa. Ja tästä syystä jännittää oikein urakalla. Laskettuun aikaan piti olla vielä neljä viikkoa, mutta yhtäkkiä se mahdollinen päivä onkin jo kymmenen päivän päästä!

Toisaalta olen kyllä valmis vauvan tuloon. Tai siis en ole. Mutta myös olen. Mutta jotenkin nyt tuo päivämäärä on aika pelottava. Eikä sekään ole kuitenkaan ihan varma. Tässä välissä on vielä kerran käynti vauvan sydänäänikäyrässä ja yksi käynti neuvolassa. 2. marraskuuta sitten ehkä...

Nyt neulomaan ja rauhoittumaan. Tämän pienen puseron haluan vielä saada valmiiksi.

IMG_7470.jpg picture by pupupossu

***

Tämä vielä. Kiitos tyynyliinakommenteista. Tiesin kyllä onneksi, että ei niitä mielellään laiteta vauvalle juuri tukehtumisvaaran vuoksi. Olin sitä(kin) kysynyt neuvolasta. Mutta oikein paljon kiitos huolenpidosta. Sitä kyllä tarvitsen. Minulla on mukava neuvolan terveydenhoitaja, joka kertoo ja vastailee kaikkiin omituisiinkin kysymyksiin mielellään. Kuten tähän tyynyliina-asiaan kun sitä joskus kysyin. Eikä se ole edes ollut tyhmimmästä päästä oleva kysymys, mitä siellä olen esittänyt.