Tänä kesänä tehdään retkiä paikkoihin, jonne ei maksa mitään tai hyvin vähän. Eikä ulkomaille ollenkaan. Mutta yksi kokopäiväretki sentään kuului kesän ohjelmaan ja se oli lapsille jo talvella luvattu Muumimaailma. Ja koska tämä kesä eletään rakentamisen ehdoilla, retken lähtöpäätös tehtiin vasta edellisenä iltana. Ja lapsille kerrottiin aamulla kun kiskottiin niitä kukonlaulun aikaan hereille. Tuuli, anteeksi kovin paljon kun ei pyydetty mukaan, mutta tosiaan vasta illalla keksittiin, että huomenna lähdetään. Ensi kerralla? Vai tuletko jonnekin muualle meidän kanssa, jos vielä jossain käydään tänä kesänä? Tai ensi kesänä?

Muumimaailmassa käytiin aurinkoisena heinäkuun lauantaina, mutta ihmisiä siellä ei ollut ihan järkyttävään tungokseen asti. Tai sitten oma asenne on kunnossa eikä tungos haittaa. Sadekuuroihin oltiin varauduttu, mutta niitä ei sattunut ollenkaan.

Tyyne meni aivan puihin kun näki Muumeja ihan oikeina. Eikä uskaltanut halata kuin kerran Nipsua. Ja kerran kiveä. Toivo ei suostunut halaamaan ketään muuta kuin minua. Minä halasin Niiskuneitiä. Ja mies minua. Siinä ne halaamiset tuolla reissulla.

Rahaakaan ei sitten lopulta kulunut niin paljon kuin ennakkoon olin ajatellut. Pääsyliput ja bensat tietty, yhdet jäätelöt ja parit kahvit sekä pienet tuliaiset. Hinnat oli siellä ihan kohdillaan eli ei kiskurihintoja, mutta ei edullistakaan. Ruokapuolella siis. Meillä kun oli omat eväät, selvisi noilla jätskeillä ja kahveilla, kun oma termari oli juotu tyhjäksi. Mutta se puoti, missä oli niin paljon Muumikamaa, ettei missään. Siellä oli kyllä tavan supermarketteja kovemmat hinnat, mutta niinhän ne on tehtaanmyymälöissäkin. Eli Muumimukeja ei kannata ostaa Muumimaailmasta vaan Kärkkäiseltä.

Parasta retkellä oli Niiskun ilma-aluksella lentäminen ja riippukeinut. Minun mielestä. Toivosta oli noita ja Niiskun ilma-alus. Tyynestä matkalaukku. Miehestä eväät. Ja se mikä ei ollut parasta, oli heti perään toiseksi parasta eli kaikki muu.

Minulla on ihan törkeän kovat ennakkoasenteet kaikenlaisia puuhamaita ynnä muita huvipuistoja ja viihdytyspaikkoja kohtaan. Tästäkin retkestä puhuin etukäteen aina sillä äänensävyllä, ja ajattelin, että istun siellä jossain penkillä ja neulon. Mutta tästä tykkäsin kyllä ihan kympillä, vaikkei tuolla mitään luonnollista ja aitoa ollutkaan. Mutta Muumeista pidän niin paljon, että kaikki keinotekoinen sai anteeksi ja neulottua tuli vain menomatkalla. Kotimatkan sitten nukuin lasten kanssa. Kaikkeni antaneena.